YK:n mukaan Darfurin konflikti on aiheuttanut nykypäivän pahimman humanitäärisen kriisin: synkimpien arvioiden mukaan jo 400 000 ihmistä on surmattu ja yli 2,5 miljoonaa ajettu pois kodeistaan.
Väkivaltaisuudet eskaloituivat Darfurissa, Afrikan suurimman valtion Sudanin läntisessä maakunnassa vuonna 2003: afrikkalaisten ei-arabien kapinallisryhmät, Sudanin vapautusliike SLM ja Oikeus- ja tasa-arvoliike JEM hyökkäsivät hallituksen joukkoja vastaan, ja hallituksen tukemat arabien puolisotilaalliset janjaweed-joukot aloittivat laajat etniset puhdistukset afrikkalaisten furien yhteisöissä.
Darfurissa on noin kuusi miljoonaa asukasta. Valtaosa puhuu arabiaa ja tunnustaa islamia; todelliset etniset erot ovat kiistanalaisia. Väestö on jakautunut kahdeksi kansanosaksi lähinnä eri elinkeinojen takia: afrikkalaiset furit viljelevät maata ja arabit kasvattavat karjaa. Maakunta on alikehittynyt ja köyhä, ja ihmisten niukka toimeentulo on sidottu maahan. Kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana karjankasvattajien ja paimentolaisten välinen kilpailu maankäytöstä on kiristynyt. Taustalla on valtava ympäristökatastrofi.
YK:n ympäristöohjelma Unep toteaa tuoreessa raportissaan, että alueen sademäärät ovat vähentyneet 16-30 prosenttia, mikä yhdistettynä ylisuureen karjakantaan on aavikoittanut viljelys- ja laidunmaata miljoonia hehtaareja. 40 vuoden aikana aavikot ovat edenneet Darfurissa paikoin jopa 100 kilometriä. Alueen keskilämpötilan arvioidaan edelleen kohoavat 0,5 astetta vuoteen 2030 mennessä ja 1,5 astetta vuoteen 2060 mennessä. Sadot ovat heikentyneet jopa 70 prosentilla. Metsäalasta on hävinnyt viidessätoista vuodessa 12 prosenttia.
Ympäristötuho on johtanut ankaraan vesi- ja ruokavarojen puutteeseen ja kaventanut elinmahdollisuuksia. Darfur on ensimmäisiä esimerkkejä tilanteesta, jossa uudet ympäristöongelmat ovat kärjistyneet vakavaksi sotilaalliseksi ja humanitääriseksi kriisiksi. Konflikti on ensimmäinen ilmastonmuutossota. Etninen marginalisointi, johon Sudanin hallitus on syyllistynyt, on ollut lisäpolttoainetta tuhoisiin liekkeihin.
Ja paljon on palanut. Darfurissa soditaan siviilejä vastaan. Se on ihmisoikeusloukkausten tihentymä: lasten ja aikuisten massaraiskaukset, joukkomurhat, kaappaukset, pakkosiirrot, kidutus ja muut kansainvälisen oikeuden rikkomukset ovat jatkuvia. Erityisesti janjaweed-joukot ovat käyttäneet raiskaamista systemaattisesti sota-aseenaan. Sodan uhreilta on riistetty sekä ruumiillinen että henkinen koskemattomuus.
Naisten ja tyttöjen asemaa vaikeuttaa se, että paikallisessa islamin traditiossa raiskattu nainen on kunniaton ja huono. Jotta miehen tai isän kunnia säilyisi, raiskatusta tulee hankkiutua eroon. Näin raiskaamalla on käyty sotaa yhteisöjä vastaan: suvut ja pienyhteisöt ovat karkotusten myötä hajonneet. Uhrit eivät usein uskalla tukeutua viranomaisiin, sillä vaarana on joutua itse tuomituksi Sudanin ankaran rikoslain alla.
Kansainvälinen yhteisö on kiistellyt siitä, onko Darfurissa kyse kansanmurhasta. Yhdysvallat käyttää Sudanin hallituksen ja janjaweedien toiminnasta tätä nimitystä, mutta YK:n asiantuntijaryhmä ei ole ollut samaa mieltä. Yhtä kaikki konflikti on ennen muuta räikeä rikos ihmisyyttä vastaan silti se jatkuu yhä kansainvälisen yhteisön silmien alla.
Euroopan parlamentti hyväksyi kevätkauden viimeisessä täysitunnossaan 13.7. pitkään valmistellun päätöslauselman Darfurista. Mielestäni on merkittävää, että siinä tuodaan selkeästi esille "Responsibility to Protect" eli kansainvälisen yhteisön velvollisuus suojata minkä tahansa valtion kansalaisia rikoksilta ihmisyyttä vastaan silloin, kun kyseinen valtio ei siihen pysty. Kyse ei aina ole sotilaallisesta interventiosta, mutta on selvää, että YK:lla on tämä velvollisuus; ilman sitä järjestö kutistuu nyökyttelijöiden ja väärinkäyttäjien kerhoksi.
YK:n kyvyttömyydestä on valitettavasti merkkejä. Darfurin konfliktin inhimillinen tragedia on uusi häpeänläikkä kansainvälisen yhteisön kokousasiakirjoissa. On syytä kysyä, miksi YK puuttuu huomattavasti herkemmin Lähi-idän kuin Afrikan ongelmiin. Osavastuunsa on tietysti myös EU:lla. EU on tosin ollut YK:n aktiivisimpia yrityksissään puuttua kriisiin. Sen antama humanitäärinen apu Sudanin kansalle on merkittävä. EU:lla on lisäksi rakentava ja vilkas keskusteluyhteys Afrikan Unioniin. Olen AKT-EU -valtuuskunnan jäsenenä osallistunut dialogiin.
Kiinan asema on huolestuttava. Yleisesti Kiinan intohimoissa Afrikkaan on uuskolonialismin piirteitä. On syytä kysyä, käyttääkö Kiina taloudellista ja kauppapoliittista valtaa suurvaltapakkomielteiden edistämiseen. Se näkyy myös Darfurin kriisissä. Yhdysvaltojen ja EU:n on painostettava lujatahtoisemmin Kiinaa lopettamaan aseiden vienti Sudaniin. Sudanin öljyn suurimpana viejänä ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä Kiinalla on erityinen vastuu kriisin ratkaisemiseksi. Kesäkuun Darfur-konferenssissa Kiina antoi ainakin puheissaan merkkejä tämän vastuun kantamisesta.
Sudan on tähän asti sallinut Afrikan unionin joukkojen läsnäolon. AU on yrittänyt suojata siviilejä noin 7 000 hengen AMIS-joukoilla, mutta sotilaiden määrä ja varustelu ovat olleet täysin riittämättömät. Loukkaukset ovat jatkuneet resurssipulat vuoksi. Toisaalta toimintaympäristö humanitäärisen työn tekijöille ei ole koskaan ollut vaikeampi. 19 humanitäärisen työntekijää ja 18 AMIS-joukkojen sotilasta on tapettu ja 74 auttajaa vahingoittunut pelkästään viime vuonna.
Kesäkuun lopussa Pariisissa pidetyssä Darfur-konferenssissa annettiin vahva tuki hankkeelle sijoittaa Darfuriin uudet, YK:n ja Afrikan unionin sotilaista koostuvat rauhanturvajoukot. Niiden suuruudeksi on kaavailtu yli 20 000:ta sotilasta. YK:n velvollisuus on ehdottomasti taata hybridijoukoille täysi mandaatti suojata siviilejä YK-tunnusten alla. Ongelmitta joukkoja ei kuitenkaan perusteta.
Ensinnäkin vaikka joukkojen rekrytointi aloitettaisiin heti ja tehokkaasti, arvioiden mukaan rauhanturvaajien määrää ei saataisi todennäköisesti lisättyä merkittävästi ennen ensi kevättä. Tämä realiteetti on otettava huomioon, sillä tappaminen, loukkaukset ja väärinkäytökset jatkuvat joka hetki. Siksi EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön tulisi myöntää merkittävää lisätukea AU:n AMIS-joukoille, jotta nykyrakenteen avulla voitaisiin tarjota paremmin suojaa siviileille siihen asti, kun yhteisjoukot voivat aloittaa työnsä. Joidenkin lähteiden mukaan AMIS-joukot eivät olisi saaneet palkkaa kuukausiin.
Toisaalta Sudanin on pidettävä kiinni lupauksestaan sallia vahvistettujen rauhanturvajoukkojen tulo alueelle. Sudan on ennenkin rikkonut lupauksensa hallitusta on vihdoin painostettava avaamaan ovet YK-joukoille. Ja juuri tässä Kiinan vaikutusvalta on aivan ratkaiseva. Se voi nyt osoittaa edes rahtusen kansainvälistä vastuuta.
Emeritus-arkkipiispa Desmond Tutu totesi taannoin, että Sudanin hallitukselle on nyt laitettava lujat ja tehokkaat sanktiot, kunnes kärsimys päättyy. Kohdennetut talouspakotteet ovat välttämättömiä. Ne tulisi sitoa nimenomaan sellaisiin kauppasuhteisiin, jotka suorasti tai epäsuorasti liittyvät sotatoimien edistämiseen. Sanktioiden langettamisessa AU:lla roolinsa: siltä on haettava ymmärrystä näille pakotteille.
Kriisin ratkaisussa on nähty kaksi puolta: poliittinen ja humanitäärinen. Poliittisen ratkaisun avain on, että rauhanneuvotteluihin saadaan sidottua kaikki osapuolet. Suurin haaste onkin, miten Darfurin heimot ja kapinalliset kootaan yhteen. Ympäristötuhon aikaansaama elintason romahdus vaatii humanitäärisen ratkaisun. Darfur tarvitsee siis myös merkittävää rahallista apua. EU on moninkertaistanut tukensa määrän tänä vuonna. Sudanin hallituksen omaa vastuuta on kuitenkin syytä korostaa. On arvioitu, että vuosittaiset öljytulot ovat yli viisi miljardia dollaria. Nyt niitä käytetään kansalaisten sortamiseen.
Ympäristön tila heikkenee tulevaisuudessa entisestään koko päiväntasaajan Afrikassa, mikä kiristää elinmahdollisuuksia ja ruokkii väkivaltaisuuksia. Laadin viime vuonna Afrikan, Tyynenmeren ja Karibian maiden (ns. AKT-maat) ja EU:n parlamentaarisen yhteiskokouksen raportin kehitysmaiden vesivaroista. Vesi, elämän perusedellytys noussee tulevaisuudessa maailman mahtitekijäksi. Vesivarat jakautuvat ympäristönmuutoksen seurauksena entistä epätasaisemmin, minkä seurauksena sota vedestä on yksi suurimmista uhista. Darfur on tämän todentanut.
Darfur ja muut Afrikan ongelmat ovat saaneet painoarvoa EU:n asialistalla viime aikoina. Ja hyvä niin. Afrikka on jo nyt suuressa hädässä ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat siellä lähivuosina dramaattisimmat. On arvokasta, että EU haluaa nähdä tässä vastuunsa. Samaa ei voi sanoa Yhdysvalloista. Joku voi todeta, että Eurooppa potee huonoa omaatuntoa historiansa tähden. Voi olla, mutta se ei tapa ihmisiä. Hiljaisuus ja välinpitämättömyys tappavat.
JK.
Sudanissa elää pieni kristittyjen vähemmistö, joka muistaa Jeesusta Niilin rannoilla. Sudanilaisessa rukouksessa sanotaan:
"Kristus, Herra,
joka lapsena asuit vanhempiesi kanssa Niilin rantamilla,
armahda Sudanin, Niilin maan, asukkaita.
Auta ja rohkaise kaikkia niitä, jotka pyrkivät helpottamaan heidän hätäänsä.
Nimesi tähden." (lähde: KUA)
