EU:n komissiossa on iloittu Turkin sunnuntaisen vaalin tuloksesta. Pääministeri Erdoganin Oikeus- ja kehityspuolue AKP sai tuntuvan vaalivoiton, yli 46 prosenttia äänistä. Vaikka puolue on islamistinen, voitto on hyvä uutinen, sillä kyseinen puolue on tärkein EU-jäsenyyden puolestapuhuja. Se myös aloitti Turkin jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa vuonna 2005. Sunnuntaisen vaalivoiton tulkitaan merkitsevän sitä, että Turkin rakentava linja jatkuu.
Olen samaa mieltä, AK-puolue on hyvä uutinen EU:lle, sillä se on maltillinen ja rakentava. Sitä vastoin minua on hieman huvittanut se lähtökohtainen ajatus, että hankalinta AKP:ssa on sen uskonnollisuus, ja että Turkin pelastus olisi armeijan vaalimassa sekularismissa. On vedottu, että Turkissa uskonto ja valtio on haluttu pitää tiukasti erossa presidentti Atatürkin ajoista saakka.
Olen seurannut vuosia Turkin politiikkaa ja ihmisoikeustilannetta. Mitä enemmän sitä seuraan, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että Turkin ongelma ei ole niinkään sen islamilaisuudessa vaan sen nationalismissa. Juuri sitä turkkilainen armeijan vaalima sekularismi käytännössä on. Ja juuri se on Turkin ongelmien taustalla.
Oikeastaan kyseinen sekularismi on luonteeltaan mitä uskonnollisinta, jumala on vain korvattu Atatürkin huippuunsa viedyllä palvonnalla. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että koulupäivät aloitetaan häntä ylistämällä, jokaisen kaupungin asemakaavat tulvivat Atatürk-katuja, setelit ovat pelkkää Mustafa Kemalia ja että hänen arvostelustaan joutuu vankilaan. Näillä blogi-sivuillani olen kertonut senkin, kuinka jopa purkka vei vankilaan Turkissa. Myönnän, että purkan jauhaminen on useimmiten rahvaanomaista, mutta sen pureskelu Atatürkin patsaan paljastamisen yhteydessä ei mielestäni sentään ansaitse vapauden menetystä.
Asian vakavampaan puoleen. Turkin yksi vaikeimmista esteistä EU-jäsenyyden tiellä on rikoslain artikla 301, joka sanktioi turkkilaisuuden halventamisen. Siitä ovat kärsineet paitsi kirjailijat Orhan Pamuk ja edesmennyt Hrant Dink, myös lukuisat muut ihmiset. Artikla 301 on aito sananvapauden este, koska mm. armenialaisten joukkomurhan mainitseminen tai muut vastaavat historialliset faktat tulkitaan turkkilaisuuden halventamiseksi ja merkitsevät vankilakeikkaa tai oikeuden eteen joutumista. Nimenomaan armeijan promottama sekularismi ja nationalismi ruokkivat tätä artikla 301 henkeä, ei AKP.
Niinpä en voi olla hymyilemättä sille, että joillekin sana sekularismi riittää takeeksi kaikkeen hyvään. Kannattaa katsoa sanojen taakse ja huomata, että se voi olla yhtä ahdistavaa kuin ahtain uskonnollisuus.
