Arvoisa puhemies,
Vuonna 1967 käytiin kuuden päivän sota, jolla oli voittajansa. Kuluneen 40 vuoden aikana häviäjä on ollut ihmisen arvo. Humanitäärinen kriisi Lähi-idässä on lähihistorian traagisimpia. Alueella on väkivallan noidankehä, jota ei vieläkään ole onnistuttu katkaisemaan. Israelilais- ja palestiinalaissukupolvet ovat eläneet epävakauden, väkivallan, sodan keskellä.
Ratkaisua Lähi-idän konfliktiin on haettu käytännössä kriisinhallinnan keinoin. Askel askeleelta on pyritty kohti pysyvää rauhaa. On saavutettu tulitauko, joka jo kohta on murtunut uudeksi selkkaukseksi.
Tien tuloksellisuuteen on vaikea uskoa niin kauan, kun osapuolet eivät ymmärrä, että jokainen väkivallanteko tuhoaa oman kansanosan tulevaisuutta. Ymmärrys puuttuu myös palestiinalaisryhmien väliltä. Gazassa on sisällissota. Fatahin ja Hamasin yhteenotoissa on kuollut kymmeniä palestiinalaisia
Israelin sotatoimet ja ihmisoikeusloukkaukset ovat tuomittavia; jokaisen maan on noudattava kansainvälisiä velvollisuuksia ja kansainvälistä oikeutta, kunnioitettava ihmisen luovuttamatonta arvoa. Emme kuitenkaan voi vaatia Israelin välitöntä vetäytymistä palestiinalaisalueilta niin kauan, kun palestiinalaishallinto eivät tunnusta Israelin valtion oikeutusta.
Kvartetin eli Yhdysvaltojen, YK:n, EU:n ja Venäjän on tietysti jatkettava ponnisteluja kestävän rauhan saavuttamiseksi. Parlamentin tehtävä on osoittaa Euroopan yhtenäisyyttä ja tukea komissiota ja neuvostoa.
Yhtä asiaa emme varmasti voi tehdä: emme voi siirtää osapuolille tahtoamme saavuttaa pysyvä rauha. Voimme kannustaa ja painostaa siihen. Mutta sisäistä tahtoa emme voi luoda.
