Arvoisa puhemies,
YK:n ihmisoikeusneuvoston (UNHCR) ensimmäisen vuoden työn tulokset ovat tarkastelun alla. Kansainvälisen yhteisön odotuksiin ei ole vielä vastattu. Surullisin esimerkki lienee päätöslauselma Darfurin tilanteessa, jonka sisältö vesittyi jatkuvien kompromissien seurauksena. Työtä on ymmärrettävästi hankaloittanut se, että toimintaa ja käytänteitä kehitetään vielä. Institutionaalistuminen vie aikansa. Parlamentin päätöslauselmaesitys nostaa ansiokkaasti esille ongelmakohtia ihmisoikeusneuvoston työssä. Kahteen kysymykseen on erityisesti kiinnitettävä huomiota.
Ensinnäkin historiasta on opittava. Nykyisen ihmisoikeusneuvoston edeltäjän UNCHR:n työ kaatui sen uskottavuuden puutteeseen, kun neuvostossa istui ihmisoikeuksia räikeästi loukanneita maita. EU:n onkin jatkettava sinnikkäästi painostusta, jotta ihmisoikeusneuvoston jäsenyydelle saadaan objektiivinen kriteeri ja jäsenyysvaatimuksista riittävän tiukat. Ihmisoikeus-käsitteen alla on laaja joukko eritasoisia kysymyksiä. Tietyt fundamentaaliset ihmisoikeudet on ehdottomasti sisällytettävä jäsenyysehtoihin. Erityisen ongelmallisena näen valtiot, jossa sharia-tuomioistuimet ovat osa oikeusjärjestystä. EU:n on taisteltava sen puolesta, että tästä ihmisoikeusneuvostosta ei tule edeltäjänsä tavoin väärinkäyttäjien kerhoa.
Toinen kysymys liittyy yleisen säännöllisen tarkastelumekanismin (UPR) ja maakohtaisten erityismenettelyjen suhteeseen. EU:n on pidettävä tiukasti kiinni siitä, että maakohtaisten erityisasiantuntijoiden työ on YK:ssa jatkossakin erillään UPR:stä ja aidosti hallituksista riippumatonta. Pidän huolestuttavana sitä, että jäsenmaat voisivat käyttää UPR:n yhteydessä epäsuoraa veto-oikeutta maan tilan käsittelyn yhteydessä siten, että jättävät maakohtaisen raporttinsa tekemättä. On ratkaisevan tärkeää, että ihmisoikeusneuvostolla on oikeus tarttua kunkin maan ihmisoikeustilanteeseen UPR-prosessin ulkopuolella.
Ymmärrän ihmisoikeusneuvoston kokoonpanon tuomat rajoitukset EU:n vaikutusmahdollisuuksille. Jo Afrikan ja Aasian maat voivat yhdessä 29 paikallaan ohjata neuvoston työtä suuntaan, joka eroaa länsimaisista ihmisoikeuspyrkimyksistä. EU:n on osoitettava nyt todellista johtajuutta ja lujaa tahtoa. Alueellisia blokkeja on pyrittävä neuvottelujen avulla murtamaan äänestyksissä ja uusia liittoja solmimaan. Haluan kiittää puheenjohtajamaa Saksaa, joka on osoittanut esimerkillistä lujuutta pitäessään esillä vaatimusta kuolemanrangaistuksen kieltämisestä.
