Arvoisa puhemies,
Osallistuin AKT-EU -valtuuskunnan jäsenenä kumpaankin yhteiseen parlamentaariseen edustajakokoukseen vuonna 2006. Edustajakokouksella on keskeinen asema Cotonoun sopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun virittämisessä AKT- ja EU-maiden välille. Wienin ja Bridgetownin kokoukset olivat pääosin tuloksellisia, ja dialogi oli vilkasta. Erityisen tyytyväinen olen parlamentaarisen luonteen vahvistumiseen.
Olin Barbadoksen kokouksessa hyväksytyn kehitysmaiden vesitaloutta koskevan päätöslauselman toinen laatija. Menettely, jossa EU:n ja AKT:n parlamentaarinen edustaja laativat yhdessä päätöslauselman edustajakokoukselle, on hedelmällinen. Laatimismenettely lisää päätöksenteon legimiteettiä. Haluan korostaa näiden tärkeiden päätöslauselmien seurannan merkitystä. Siinä AKT-EU:n pysyvien valiokuntien rooli on keskeinen. Seurannalle on varattava riittävästi aikaa, jotta vuoropuhelua saadaan syvennettyä.
Kolmansien maiden tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, miten perusteellisesti hyvät hallintotavat, oikeusvaltion periaatteet ja demokraattiset rakenteet juurtuvat yhteiskuntaan. Ne ovat myös AKT-maiden kehitysodotusten keskiössä. Niinpä tuen voimakkaasti edustajakokouksen pyyntöä, että Euroopan kehitysrahaston määrärahoista käytettäisiin osuus konkreettisiin projekteihin, joissa tuetaan hallinnon uudistumista. Parlamentaarisille edustajille järjestetty koulutus on yksi esimerkki. Toinen ongelma on monien AKT-parlamenttien jäsenten vähäiset voimavarat; mahdollisuudet vastata vahvojen hallitusten ambitioihin ovat siten heikot.
Mietinnöstä puuttuu yksi oleellinen asia: on välttämätöntä reagoida Zimbabwen kestämättömään tilaan. Maan ihmisoikeustilanne on Afrikan synkimpiä, ja Mugaben hallitus johtaa maata yhä syvempään epätoivoon. Se yrittänee estää maan tilan käsittelyn myös ensi viikon AKT-EU -kokouksessa Wiesbadenissa. Tämä pyrkimys on ehdottomasti estettävä, ja kunnon keskustelu on käytävä..
