Arvoisa Puhemies,
väkevien alkoholijuomien asetuksen käsittely on kulminoitunut aiheeseen, jonka komissio ehdotuksessaan ylenkatsoi: vodkan tasavertainen kohtelu muiden väkevien juomien rinnalla.
Täsmällisempää olisi kuitenkin sanoa, että kyse on eurooppalaisten kulttuurien tasavertaisesta kohtelusta. Paitsi että nyt käytävä keskustelu muistuttaa meitä eurooppalaisesta monikulttuurisuudesta, se samalla myös osoittaa, että työtä eroja kunnioittavan yhtenäisyyden eteen on vielä tehtävä.
Kädenväännön kohteena oleva vodkan määritelmä on todellisuudessa vain tekninen tarkistus jo ennalta tiedettyyn ja hyväksi havaittuun: vuosisatojen ajan on vodkaa valmistettu miltei kokonaan vain viljasta ja perunasta. EU:n alueella 90 % kaikesta vodkasta onkin tuotettu näistä raaka-aineista. Valmistusaineiden määritelmässä kyse ei siis ole vain valmistajien intresseistä tai keinotekoisista markkinaesteistä, vaan perinteistä. Vodkantuottajamaat, joissa 70 % vodkasta tuotetaan ja kulutetaan kyllä tietävät mistä puhuvat.
Raportööri Schnellhardtin kompromissi, joka käytännössä sallisi vodkan valmistuksen mistä tahansa maataloustuotteesta kunhan siitä olisi takaetiketissä pieni maininta, ei ole riittävä. Jos kompromissiin lopulta päädytään, tulee sen tukea perinteistä valmistustapaa väkevämmin.
EU:n yhteinen identiteetti ja sitä tukeva lainsäädäntö tulee rakentua keskinäisen kunnioituksen kautta, jossa historialliset tosiseikat tunnustetaan. Nykyinen väkeviä koskeva lainsäädäntömme on ajalta, jolloin vodkantuottajamaat eivät olleet EU:n jäseniä ja siksi se tulee päivittää. Suomen, Ruotsin, sekä myöhemmin maiden kuten Puolan jäsenyysneuvotteluiden aikana vodkan määritelmä sivuutettiin ja asia luvattiin korjata lähitulevaisuudessa. Nyt on sen aika.
