Arvoisa puhemies,
mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia.
Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Raportissa todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä.
Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi.
Siinä missä relativismi lähtee siitä, ettei uskonnollista totuutta ole olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle.
Pluralismi pyrkii taas dialogiin arvoista ja katsoo että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa – siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin.
Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot.
Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua.
