Hauskuus vain jatkuu. Lauantai-aamuna lensin Jyväskylän maalaiskuntaan, josta menimme Jyväskylän puolelle keskustan ostoskeskukseen Korva-kahvilaan vaikuttamaan. Tällä hetkellä Kokoomuksella on vain yksi keskisuomalaisedustaja, mutta nyt on hyvin realistiset mahdollisuudet saada sisään toinenkin. Innokkaita kampanjaihmisiä oli paikalla, huomasin mm. erääksi todennäköiseksi läpimenijäksi ennakoidun Henna Virkkusen, kuopusehdokas Hennariikka Anderssonin, tuomari- maanviljelijä Kari Enkolan sekä toimittaja Olli Kivistön.
Pikaiselle tupatarkastukselle Kahvila Korvaan poikkesi myös Keski-Suomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen. Kehaisin hänen päivän kolumniaan, jossa Laatikainen piti eri hallitusvaihtoehtoja nyt aidosti avoimina ja kaikkia pohjia mahdollisina, jopa sinipunaa. Laatikainen myönteli auliisti, että kansa saa onneksi hallituspohjan valita, siihen on tyytyminen. Keskustelu sivusi myös kannatuksen merkillistä arvaamattomuutta enkä siksi malttanut olla päivittelemättä hänelle Vanhas-Mattia. Mitä tahansa, mitä se mies tekee, muuttuu hänelle kannatukseksi.
Ensin hänestä ei kiinnostunut kukaan muu kuin Karpelan Tanja. Sitten tuoreen pääministerin suosio nousi ennen muuta nuhteettomien perhearvojen ja perikeskustalaisen konservatiivisuuden malliesimerkkinä. Tämä värittömäksi todettu kuva kaatui muutamaan tunnettuun anekdoottiin, ja nyt tuntuu siltä että juuri tuo promiskuiteettinen maine siivittää Matin uraa hurjaa nousuun. Mutta miten voi yksi ja sama ihminen saada kannatuksensa seksuaalimoraalin molempia ääripäitä kolistelemalla? Vain kansa yksin tietää.
Ostoskeskuksen edustalla oleva kävelykatu oli täynnä eri puolueiden vaalitelttoja. Siellä näin kampanjatyössä myös entisen puoluetoverini Toimi Kankaanniemen ja hoksasin että Laatikainen ja Kankaanniemihän ovat kuin kaksi marjaa. Tämä NYTin palstanikkareille vinkiksi.
Pikalounaalla tapasin Jyväskylän energian edustajia ja pohdimme tehtyä RES-päätöstä. Myös alan ammattilaiset, ja nimenomaan puuenergiaa hyödyntävä väki oli kauhuissaan visioista, jotka päätös voi meille tuoda. Siinä menee mm. metsäteollisuudelta raaka-aineet ja onhan nyt selvä, että ympäristön kannalta parempaa ja jalompaa on jalostaa puuta kuin suoraan polttaa sitä.
Lipponen teki oikein, kun moitti Vanhasen päätöstä suostua diiliin. Todella nolo ja epäreilu veto torjua kritiikki sillä perusteella, etteikö ilmastomuutosta otettaisi vakavasti epäilijöiden leirissä.
Kaupungin puolelta siirryin Jyväskylän maalaiskunnan puolelle seuraamaan Aila Istonvaimo Ahosen, Jaakko Selinin ja kansanedustaja Ahti Vielman kampanjointia.
Visiittini huipentui esitelmään, jonka sain pitää energia- ja ilmastopolitiikasta Tikkakosken koulun hienossa auditoriossa. Sieltä lentokentälle ja suoraan Emma-gaalaan päivittämään tietoutta nykymusiikista. Kulttuuriministeri Tanja Saarela jakoi yhden palkinnon ja totesin lehtien lailla että hän oli taas naisena aivan dashing ja devastating. Takana ovat ne ajat, jolloin hiirulaismaisuudella tavoiteltiin uskottavuutta. Oli jo aikakin, kyllä hyvä maine ja uskottavuus täytyy aivan muilla keinoin ansaita. Ja jos huvittaa näyttää hyvältä niin siitä vaan, uskottavuuskertoimien puolesta pelkäämättä.
PS. Minua suretti Leena Luhtasen puolesta vaalikampanjaan liittyvän maksuepäselvyyden esille nostaminen juuri nyt, vaalien alla. Asiat pitää tietenkin selvittää, jos niissä jotakin hämärää on. Mutta tällaista ajankohtaa ei kai kukaan voi pitää kohtuullisena.
Mikähän on taustalla? Suivaantuiko kyseinen graafikkoyrittäjä SAK:n yrittäjävihamielisestä mainoksesta ja halusi tuoda esiin, että riistäjiä on puolin ja toisin, syyttäjienkin leirissä. On vähän vaikea uskoa, että iltapäivälehti itse panttaisi tällaista asiaa nimenomaan vaalien alle ja tekisi sillä politiikkaa. Olisi otsikoita herunut siitä muulloinkin.
Oli miten oli, Luhtasen kohdalla haluan aina todeta hänen hyvän tyylitajunsa – Euroopassa sellainen huomataan.
Keski-Suomen kokoomusehdokkaat koko komeudessaan:
http://www.suomentoivo.fi/main.site?action=siteupdate/view&id=40
