Eija-Riitta moderaattorina paneelissa, jonka aiheena oli "eurooppalainen energiastrategia – tulevaisuuden haasteet". Komissaari Piebalgs toinen vasemmalta, hänen ja Eija-Riitan välissä istui Wilfried Martens, EPP- puolueen puheenjohtaja.
Tänään vedin hyvin mielenkiintoista energiakeskustelua, jonka järjestäjänä oli EPP-puolue. Euroopan kansanpuolueen puheenjohtaja Wilfried Martens avasi tilaisuuden ja sanoi, että nyt tarvitaan keskustelua without ideological no-go areas tällaisella kommentilla viitataan tietenkin siihen, että ydinvoimasta on keskusteltava uudella ennakkoluulottomuudella. Energiakomissaari Andris Piebalgs analysoi Euroopan energia- ja ilmastopolitiikan nykytilannetta, minä hieman jatkoin ja päästin sitten panelistit irti vastaamaan, miten voitaisiin saada aikaan low-emitting but high-producing Europe.
Komissaari Piebalgs piti loistavan ja innostuneen esityksen runsaalle kuulijakunnalle, kun taas…
… komissaari Dimasin katse (vasemmalla) pysyi tiukasti valmiissa nuoteissa.
Paneelikeskustelun jälkeen jatkoi ympäristökomissaari Stavros Dimas. Olipa eroa komission jäsenillä! Piebalgs oli innostunut, perillä asiastaan ja selvästi täpinässä vaikeasta haasteesta selättää ilmastomuutos ja turvata sähkönsaanti. Dimas ei taas edes itse vaivautunut seuraamaan omaa puhettaan, mumisi paperinsa yleisöön katsomatta ja poistui. Siihen hommaan olisi kelvannut kuka tahansa Mr. Chance. (Tosin – minäkö en ymmärtäisi väsyneitä ja rasitettuja ihmisiä. Totisesti ymmärrän ja säälin.)
Dimaksen ongelma lienee se, että hän tuli tehtäviinsä liikaa pystymetsästä vailla alan asiantuntemusta. Se teki hänestä epävarman. Se puolestaan teki hänestä liian kuuliaisen äänitorven. Paha juttu, koska juuri nyt ympäristökomissaarin salkku on painavaakin painavampi ja vaatisi valpasta ajattelijaa.
Mutta yhtä kaikki: kyseessä oli erittäin korkeatasoinen tapahtuma, jonka yhteydessä julkistettiin myös kirja The European View. Tästä voi lukea minun kirjoittamani luvun energiakysymyksistä The Times They Are A-Changin' kyseiseen teokseen. Sain heti tuulivoimayhtiön edustajilta palautetta ja pyynnön tutustua uusiin tuuliverkkomalleihin – kritiikkini tuulivoiman tarvitseman varavoiman likaisuudesta oli harmittanut. Mutta hyvä. Mahtavaa jos tuulivoima ottaa askeleita eteenpäin ja päästötön tuulivoima ei tarvitsisikaan jatkossa likaisempaa varamiestä. Sanottakoon, että kannatan tuulivoimaa koko sydämestäni.
Lisää kuvia ja kommentteja EPP:n energiaseminaarin osallistujista löydät täältä.
Lupasin viime viikolla kirjoittaa merkillisestä muutosesityksestä, joka perustui fiktiiviseen romaaniin. Ympäristövaliokunta hyväksyi sen tuolloin, ja ensi viikolla se menee täysistuntoon äänestykseen.
Kerron asiasta siksi, että lienee aika harvinaista fiktiiviselle romaanille päästä tällaiseen rooliin eurooppalaisessa politiikassa varsinkin kun itse teorialle, johon romaani nojaa, ei löydy tieteellistä näyttöä.
Kyseessä oli muutamien suomalaisten europarlamentaarikoiden aloite, jonka mukaan ydinvoimaloiden rakentamista rannikoille tulisi rajoittaa ilmastonmuutokseen liittyvän mahdollisen tsunamiriskin vuoksi. Idean taustalla on selvästi Risto Isomäen romaani Sarasvatin hiekkaa, jossa kerrotaan fiktiivinen tarina Grönlannin sulamisen aiheuttamasta valtavasta tsunamista. Ainakin kahden kollegani blogissa tämä kirja mainitaan asian inspiroijana.
Aloitteen päätyminen resoluutioon on aiheuttanut pienimuotoisen hässäkän. Eilen parlamentin varapuhemies Alejo Vidal-Quadras pauhasi ryhmässämme: Onko tällä ketään suomalaista paikalla? Tämä suomalaismeppien ehdotus on silkkaa hölynpölyä ('pure nonsense'). Jos Suomen hallitus tietäisi, mitä suomalaisedustajat ovat täällä esittäneet, olisi se varmasti ihmeissään."
Ongelma oli muutosesityksen perusteesi ja konteksti, joka oli ilmastomuutosresoluutio. Ilmastomuutos ei voi tsunameja aiheuttaa. Ne aiheutuvat suurten maamassojen äkillisten liikkeiden aiheuttamista vesimassojen liikkeistä. Liikkeitä puolestaan aiheuttavat maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset suuret maanvyörymät (tulivuorituhka lähtee vyörymään rinteitä alas, maanjäristys lähettää liikkeelle vedenalaisia sedimenttikerroksia mannerrinteillä yms.) – mannerlaattojen liike on perussyy. Lisäksi niitä voivat aiheuttaa suuret meteoriitit synnyttäessään kraaterin jossain meren äärellä.
Isomäen kirjan kuvaamilla mannerjäätiköstä lohkeavilla jäävuorilla on sen verran vähän massaa, etteivät ne voi aiheuttaa kuin vain pienen paikallisen aallokon. Sitä paitsi ne kelluvat.
En kiistä, etteikö maailmasta löytyisi satunnaista tutkijaa, joka uskoo ilmastomuutoksen voivan aiheuttaa tsunamin. Mutta tiedeyhteisö ei tällaista näkemystä jaa. Seismologien ja geologien näkökulmasta teoria ilmastomuutoksen aiheuttamista tsunameista on hömppää. Seismologian laitoksen johtaja Pekka J. Heikkinen sanoo lisäksi, että puheet maanjäristysten yleistymisestä ilmaston lämpenemisen seurauksena perustuvat tieteelliseen sivistymättömyyteen.
Siitä olen Isomäen kanssa samaa mieltä siitä, että ydinturvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Tuo esitys lietsoi kuitenkin enemmän uhkakuvia kuin tarjosi oikeita faktoja. Ydinvoimaloissa on kyllä varauduttu vedenpinnan nousuun ja tulviin. Siksi olisikin aika omituista, jos se menisi ensi viikolla täysistunnossa läpi.
Isomäki otti minuun yhteyttä ja pyysi vielä muuttamaan kantaani, vedoten ydinvoimaystävällisyyteeni. Jos parlamentti torjuisi tällaisen turvallisuutta parantavan lausekkeen, se leviäisi isona uutisena tiedotusvälineisiin ympäri Euroopan ja muodostaisi ympäristöliikkeelle hyvän kansainvälisen mobilisointivälineen. Ydinvoimavastaisuus vain kasvaisi. Lisäksi Isomäki arveli, että seikka vaikuttaisi huonosti omaan kannatukseeni. Jos otan sellaisen linjan, että kaikki tämä on hölynpölyä, Suomessa on jo nyt aika paljon ihmisiä jotka eivät ehkä arvosta tällaista näkemystä.
Siihen argumenttiin minun ei tarvinnut miettiä vastausta hetkeäkään. En ikinä laskeskelisi mielipidettäni äänestäjien suosion mukaan, enhän ole sitä tähänkään mennessä tehnyt. Jos jokin on oikeasti hölynpölyä, en välitä vähääkään vaikka olisin mielipiteineni yksin, vastasin Isomäelle.
Minulla ei ole tietenkään mitään ydinvoimaloiden riskien kartoitusta ja parempaa turvallisuutta vastaan. Tuo onneton muutosesitys vain antoi ymmärtää a) että ilmastomuutoksen ja tsunameiden välillä olisi yhteys ja b) että tulvariskeihin ei oltaisi ydinvoimaloissa varauduttu. Siinä muodossa ja siinä kontekstissa ja taustallaan tämä netin hyokyaalto.org kampanja se oli hömppää, olkoonkin että varmasti hyvää tarkoittavaa hömppää. Mutta tuollainen juttu saattaisi parlamentin aika omituiseen valoon.
Isomäen kunniaksi on sanottava, että vastauksessaan hän reilusti ja vilpittömästi pahoitteli yritystään vaikuttaa minuun epäsuorasti seuraaviin eurovaaleihin vedoten ja arveli syyllistyneensä henkilökohtaisen integriteettini vakavaan aliarviointiin. Jatkossa hän sanoi keskittyvänsä vain faktoihin.
Faktat ne tässä ongelma ovatkin. Niitä tuntuu riittävän joka lähtöön, etenkin internetissä. Niiden viisas tulkinta onkin se hankalampi juttu.
Samasta aiheesta Sunnuntaidebatti: Ilmastonmuutoksesta liikkuu liikaa myyttejä.
Voit kommentoida tätä ja muita blogitekstejä Kysy Korholalta-
palstan puolella. Viittaa silloin otsikossa blogipäivämäärään.
