Hyvää Runebergin päivää! Ensimmäinen vuosi miesmuistiin, kun en ehtinyti leipoa Runebergintorttuja. Sääli, mutta viikonloppu meni vaaliristeilyllä – joka muuten oli aivan erinomainen.
Päivän poliittiselle keskustelulle ei voi antaa huippuarvosanoja, ei puolin eikä toisin. http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=103582
Vihreät syyttivät Lipposta puhemiehen aseman väärinkäytöstä ja ydinvoimateollisuuden asian ajamisesta. Lipponen on puhunut maailmalla Suomen eduskunnan ydinvoimaäänestyksestä, sen taustoista sekä kehottanut puheessaan nostamaan Euroopassa ydinvoiman osuuden 20 prosenttiin.
Syytös on poliittisesti tarkoitushakuinen. Lipposen puheet voidaan toki pahalla tahdolla tulkita ydinvoimateollisuuden edun ajamiseksi mutta yhtä hyvin ne voidaan nähdä poliittisena pohdintana Euroopan vaikean energiatilanteen ratkaisemiseksi. Riittäviä perusteita löytyy sillekin näkökulmalle: EU on huolestuttavasti kasvattamassa energiariippuvuuttaan Venäjästä, ja kaikista käyristä voi päätellä, että EU:lle tulee muutenkin energiapula. Lisätään siihen vielä ilmastomuutosongelma. Ei ihme, että eduskunnan puhemies taustoittaa Suomen eduskunnan aikanaan kohahduttavaa päätöstä rakentaa päästötöntä lisäydinvoimaa. Puhemiehelle se ei olisi mitenkään kummallinen rooli kertoa asiasta.
Jos samalla intensiteetillä kuin Hautala tänään teki, katsottaisiin vihreiden energiapuheita, löydettäisiin varmasti läheisiä kytkyjä tuulivoimaan. Ja jos Hautala olisi siteerannut tuulivoimayhtiöiltä saamiaan tietoja, olisiko hänen kunniansa kyseenslaistettu? Sopisiko silloin sanoa, että vihreät ajavat tuulivoimateollisuuden asiaa? Ja eikö Hautalalla ollut muutama vuosi sitten hyvin läheinen yhteistyösuhde öljyteollisuuden kanssa, kun puhtaampaa polttoainedirektiiviä tehtiin. Kenen asiaa hän silloin ajoi?
Ympäristöstä huolestuneiden kansalaisten, sanoisi Hautala. Mutta niin voisi Lipponenkin vastata. Ei vihreillä ole monopolia määritellä ympäristöstä huolestuneisuuden laatua ja suuntaa.
Mutta olin minä pettynyt myös Lipposen vastaukseen – tai ainakin STT:n lyhyeen uutisversioon siitä. Hänen tuohtumuksensa peitti sen hyvän perustelun, miksi puhemiehen rooliin sopii kuin sopiikin energiadebatti ja eduskunnassa tehdyn ratkaisun kuvaileminen. Sitähän Hautala vaati, että on pidättäydyttävä edustamaan eduskuntaa. Lipponen olisi helposti voinut vastata, että täsmälleen siitä olikin kyse. Nyt Lipponen sortui liialliseen motiivien tulkintaan ja nimittelyyn. Siinäkin hän lienee tosin oikeassa, että vihreät ovat fundamentalisteja, mutta kiukkuinen purkaus ei auttanut huomaamaan, kuinka oikeassa.
Jopa siinäkin Lipponen saattaa olla oikeassa, että Hautalan äläyksessä on kyse kahdesta seikasta: vihreisiin sattuu monopolin menettäminen ilmasto- ja energiakeskustelussa. Toisekseen tällä saatetaan peittää vihreiden lientynyttä ydinvoimakantaa hallituksen kynnyskysymyksenä, ja näin tasoitella tässä suhteessa pettyneiden mielialaa.
Mutta vaikka olisikin oikeassa, tämä on vaarallista puhetta. Nyt liikutaan ajatusten lukemisen alueella. Kumpikin riidan osapuoli meni luvatta toisen pään sisään tulkitsemaan motiiveja puheiden taustalla. Taas nähtiin se sama: poliitikko menettää tekijänoikeudet omiin motiiveihinsa. Ellei toimittaja ole sitä jo tehnyt, sen tekee viimeistään toinen poliitikko.
Voit kommentoida tätä ja muita blogitekstejä Kysy Korholalta-
palstan puolella. Viittaa silloin otsikossa blogipäivämäärään.
