Tony Blair on rohkea mies. Hän sanoi vihdoin Davosin kokouksessa sen, mitä olen poliitikoilta pitkään odottanut: että tulisi joku joka tunnustaisi tosiasiat Kiotosta. Tässä linkki Blairin puheeseen.
Kaikki kunnia Kioton sopimukselle saavutuksena, mutta nyt tarvitaan muuta. Kioto ei ole tehokas, koska se ei mahda mitään kehittyvien maiden päästöille ja koska tästä syystä USA ei ole lähtenyt mukaan. Blair totesi Britannian vastaavan 2 prosentista kokonaispäästöistä. "Mitä tahansa me teemmekin, mikään sopimus joka ei anna sitovia tavoitteita USA:lle, Intialle tai Kiinalle, ei toimi. Jos Britannia lopettaisi päästönsä kokonaan, jos vaikka lopettaisimme maamme toiminnan, kasvu Kiinan päästöissä
kuroisi eron umpeen kahdessa vuodessa."
Blair peräänkuuluttaa uutta sopimusta Kioton jälkeen, ja viittaa G8-yhteistyöhön. Aika on Blairin mukaan myös otollinen: Kiina ja Intia tietävät, että ne kärsivät raskaasti, jos ympäristön tila huononee. Niillä on kaikki syyt olla mukana, kunhan vain niiden oikeus talouskasvuun tunnustetaan.
Blair rohkaisee Saksan G8-puheenjohtajuttaa luomaan periaatteet uuden sitovan kansainvälisen sopimuksen pohjaksi. Sen tulisi astua voimaan Kioton sopimuksen päättyessä vuonna 2012. Sen on oltava kattavampi ja radikaalimpi kuin Kioto on.
Nämä ovat loistouutisia. Kioton heikkous pitää tunnustaa ja vaihtaa raidetta. Ympäristöliikkeestä ei tähän ole ollut, koska se on kätilöinyt Kioton eikä helli heittää lastansa romukoppaan. Mutta tulokset kertovat omaa kieltään, ja Blairin ehdotus on paras uutinen pitkään aikaan ilmastopolitiikan puolella.
Jorma Ollilan haastattelu Hesarissa sen sijaan ei ollut yhtä rohkea ja itsenäinen puheenvuoro. Hän on nopeasti siirtänyt matkapuhelinitsevarmuutensa, joka on tietenkin kiistämätön, energia-asioihin. Lopputulos ei ole matkapuhelinosaamisen veroinen, tai ainakin hän tarvitsisi lisää aikaa opiskeluun. Käsitys esimerkiksi tuulivoiman potentiaalista oli aivan ylimitoitettu. On hienoa, että Shell satsaa tuulivoimaan ja biopolttoaineisiin, mutta kokonaisuuden kannalta ne lienevät enemmän yhtiön fasadin kiillotusta kuin apu ilmastonmuutokseen. Parhaimman palveluksen maailmalle fossiilijätti Shell tekisi, jos se satsaisi hiilen talteenottotekniikan (Carbon Capture & Storage) kehitykseen. Kun 80 prosenttia energiasta tuotetaan fossiilisilla, huutavin pula olisi nimenomaan puhtaan hiilen tekniikasta.
Ollila oli kunnon palkollinen: hän toisti Shellin intressit, toimittajan juurikaan osoittamatta tätä intressien yhteyttä. Totta kai öljy-yhtiön mies torjuu ydinvoiman, pahimman kilpailijansa. Eikä kukaan edes esitä ydinvoimaa ainoana vastauksena ilmastonmuutokseen, kuten jutussa annettiin ymmärtää. Ydinvoiman puolestapuhujat puhuvat yhtä lailla energiatehokkuuden ja säästöjen tarpeesta, samoin kuin uusiutuvien kehittämisestä.
Tietenkin on mahdollista, että moitin väärää puuta. Kyse voi olla toimittajan sellaisesta tulkinnasta, jonka Ollila itsekin tulee korjaamaan vastineella.
Voit kommentoida tätä ja muita blogitekstejä Kysy Korholalta-
palstan puolella. Viittaa silloin otsikossa blogipäivämäärään.
