Tänään tuli uutisia, joita olen odottanut pitkään ja hartaasti. Kokoomuksen puoluesihteerin Harri Jaskarin syytteet ovat käytännöllisesti katsoen rauenneet. Häntä ei syytetä pahoinpitelystä eikä parituksesta, jäljelle seitsemästä epäilykohdasta on jäänyt vain laiton uhkaus. Uskon, että sekin kaatuu näytön puutteeseen. Todistaja on jo ehtinyt osoittautua ristiriitaisten lausuntojen harrastajaksi, joka puhuu itse itsensä pussiin.
Harrilla on ollut yli kahden kuukauden piina, pitkitetty henkilökohtainen helvetti julkisuuden parjattavana. Harrilla on myyty lehtiä ja tehty rahaa, entinen naisystävä on kaupitellut itseään ja sepittänyt tarinoita kovaan hintaan. Jos Harri ei tästä sortunut vaan jaksaa nousta vaatimaan asiallista keskustelua julkisten tuomioiden moraalista, hän on vahva mies. Katkeruus hänestä ei paista, oikeudenmukaisuuden vaatimus sen sijaan kyllä.
"Olin tutkinnan ja syyteharkinnan ajan hiljaa. Nyt toivon julkista keskustelua yhteiskuntamme tilasta. Miten helposti ihminen voi joutua valheellisten syytösten kohteeksi ja tulla julkisesti tuomituksi niiden perusteella", Jaskari kysyy lehtijutun mukaan.
Se on hyvä kysymys. Minäkin sain paineita osakseni, kun puolustin Harria ja sanoin, että uskon hänen syyttömyyteensä kunnes toisin osoitetaan. Kannustin Harria myös pitämään ehdokkuutensa. Joidenkin lehtimiesten mukaan olin vahingoittamassa omaa asemaani. Olisi pitänyt ottaa kantaa vasta kun faktat ovat pöydässä, nyt siihen ei ole edellytyksiä, sanottiin.
Ongelma oli vain se, että kaikki itse asiassa ottivat tuolloin kantaa ja käyttäytyivät ikään kuin faktat olisivat jo pöydässä. Yleinen mielipide tuomitsi ja leimasi syyttömän ihmisen väkivaltaisuudesta ja parittamisesta. Harri menetti työnsä, sosiaalisen ympäristönsä ja melkein tulevaisuutensakin.
Puoluepolitiikka on tunnetusti herkkää aluetta, ja ajatuskin luottamuksen menettämisestä merkitsee käytännössä jo sen menettämistä. Harri sai tuntea menetyksen täydessä määrässään. Nyt toivon, että hän saa yhtä runsaasti oikeutta ja reilua kohtelua osakseen.
Kyllä, erokriisinsä jälkeen Harri Jaskari teki virheen rakastuessaan "Eva Roosmaahan". Hänen naismakunsa ja ihmistuntemuksensa petti pahan kerran, ja tilanne tuotti harmia paitsi Harrille itselleen, myös puolueelle, jonka puoluesihteeriksi hänet myöhemmin nimitettiin. Poliitikolle on erittäin paha juttu jäädä kiinni arvostelukyvyn pettämisestä. Mutta se ei ole sentään rikos, sellaista sattuu. Tässä suhteessa Jaskari ei ole sen kummallisempi tapaus kuin moni muu eronnut mies, vaikkapa Vanhasen Matti. Matinkin arvostelukyky petti pahan kerran ja hän osoitti taitamattomuutensa naisasioissa. Jos julkisuudessa viihtyvä Susan Kuronen olisi keksinyt kovuuden, kylmyyden ja pelkän seksinhalun lisäksi syyttää Vanhasta väkivaltaisuudesta, olisiko meillä entinen pääministeri?
Mihin asti julkisuudessa esitetyillä keksityillä syytöksillä voi mennä? Missä on julkisuuden tuomitsemien ihmisten oikeusturva? Toimiko poliisi oikein pelkistä epäilyistä julkisuuteen tiedottaessaan? Kuka korvaa Jaskarille?
Lupasin ajat sitten, että kun Harrin asiat selvitetään ja vaalikampanja käynnistetään, olen rinnalla tekemässä vaalityötä. Sen lupauksen pidän.
Ps. Aamulehti ansaitsee kiitoksen inhimillisestä journalismista. Se otti vakavasti sen mahdollisuuden, jonka pitäisi olla itsestäänselvä: tuomioon tarvitaan oikeuden näyttö.
Kysy Korholalta palstalla 22.10. päivätty kysymys ja vastaukseni:
Jaskarin ehdokkuus
Monet arvioivat, ettei Harri Jaskari voi siinäkään tapauksessa, että syytettä ei nosteta, jatkaa puoluesihteerinä. Mitä sinä ajattelet puolueen varapuheenjohtajana?
Mutta itse asiassa kysymykseni on se, että voisiko Jaskari mielestäsi asettua ehdolle eduskuntavaaleissa Kokoomuksen maineen kärsimättä.
ER vastaa: Mielestäni Jaskari voi ja hänen pitääkin asettua ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Antaa kansalaisten, ei skandaalihakuisen lehdistön, jonka vaikuttimet ovat varsin kaupalliset, päättää Jaskarin uskottavuudesta poliitikkona. Olisi kohtuuttoman lehdistökohun kohtuuton loppu, jos sillä perusteella ratkaistaisiin Jaskarin kyvyt poliitikkona. Omasta puolestani olen halukas myös tukemaan häntä vaalikampanjoinnissa.
Haluan uskoa, että tämän rankan kokemuksen jälkeen Harri Jaskari on entistä parempi poliitikko. Hän osoitti tehtävistään poisjäämällä, että hän tuntee vastuuta puolueesta eikä halua Kokoomuksen kärsivän henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin liittyvästä kohusta. En oikein tiedä mitä hän olisi voinut tehdä toisin tässä tilanteessa. Aiempia virhesiirtojaan hän lienee harmitellut itsekin moneen kertaan. Mutta niin kuin me kaikki tarvitsemme uusia alkuja ja mahdollisuuksia, niin Harrikin. )
