Iltapäivälehdessä naureskeltiin aiheellisesti monen tunnetun bloggaajan laiskuudelle – Kaija Koo toivottaa joulua ja niin pois päin. Mutta ei kiireisessä elämänrytmissä blogi aivan ykkösprioriteetti olekaan, vaikka juuri silloin se olisi hyödyllinen. Pikku huomioita olisi hyvä oppia tekemään. Kuka sanoo, etä pitäisi kirjoittaa paljon, yksi ajatuskin riittäisi.
Niinpä sanoisin esimerkiksi tästä päivästä, että Matti Purasjoki on oikealla asialla sähkömarkkinoiden toimivuutta koskevien ehdotustensa kanssa. Mutta keinoja on vain niin kovin vaikea löytää ja toteuttaa ilman yhteispohjoismaisia lainsäädäntömuutoksia. Haluaisin siis kannattaa hänen esityksiään, jopa Fortumin vesivoimaehdotusta myöten – vaikka tuskin toteutuvat. Toivottavasti Fortum saa tästä nyt kuitenkin sen paineen niskaansa, jonka se vesivoiman säätelystä ansaitsee.
Kerron silti pari muutakin päivän tapahtumaa. Aamulla kävin Metsäakatemian 10-vuotisjuhlissa. Siellä julkaistiin kirja, johon minäkin tein artikkelin. Itse asiassa juhlakirja oli kutistunut pelkäksi läpyskäksi, mutta oma artikkelini Tuomiojan motiivikonflikteista kannattaa silti vilkaista – tein sen hartaudella.
Metsäakatemian bailuista lähdin junalla Hämeenlinnaan puhumaan vesivarapäivlle. Junasta ulos astuessa satoi, rankasti. Kastuin läpimäräksi ja jouduin totemaan yleisölle, että päivän teeman vuoksi vettä valuva meppi on mitä sopivin olento.
Hämeenlinnasta palasin Helsinkiin ja eduskuntaan Nyrkin eli puoluejhdon kokoukseen. Pohdiskelimme asiantuntijoiden johdolla Kokoomuksen verolinjauksia tulevia vaaliohjelmia silmälläpitäen.
Päivä päättyi hyvin, omaan kotisänkyyn. Joskin tähän liittyy paha valvomisriski: menen suuresti inhoamallani aamukoneella takaisin Brysseliin äänestämään valiokuntaan. Tarkoittanee sitä, etten saa yöllä nukuttua – aamulento pilaa aina yöunet. Kunpa tietäisi miksi.
