Kiire on ollut niin kova, että sitä on löysätty blogista tinkimällä. Bloggaustaukoon on mahtunut säännönmukaisten Bryssel-Strasbourg-keikkojen lisäksi Kokoomuksen Jaskari-kiirastuli ja uuden puoluesihteerin valinta, seminaariesitelmä ilmastomuutoksesta Turussa, energia-esitelmä EPP-huippukokouksessa Helsingissä, meppikiertue Oulussa, turve-esitelmä Tampereella, sadonkorjuutyöt mökillä ja erään lehden kuvaus. (Suostun harvoin lehtijuttuihin mutta nyt toimittaja lupasi aiheeksi ASIAA. Minähän menin tuollaisesta aivan hurmoksiin.)
Tänä aamuna IS noteerasi Korholalta kysyttyä -palstalla ilmaisemani kannan Jaskarin ehdokkuudesta. IS:n uutisessa oli vain se virhe, että siinä puhuttiin sunnuntaisesta blogistani. Nyt jos joku etsii sellaista tekstiä päiväkirjan puolelta, voi luulla että julkisuudesta pelästyneenä olen deletoinut tekstini. Mutta siellä se on yhä, kysymys tuli sunnuntaina mutta vastaamaan ehdin vasta eilen. Sen voi siis löytää menemällä Korholalta kysyttyä -palstalle ja scrollaamalla kysymyksen päiväykseen 22.10.
Minun on kuitenkin parasta tarkentaa: puhuessani vastauksessani skandaalihakuisesta lehdistöstä en tarkoita kaikkea Jaskarista kirjoitettua. Lehdistö on tehnyt aivan oikein, suorittanut tehtäväänsä, kun on nostanut asian ja sen eri puolet esiin. Niin pitääkin tehdä. On myös asiallista arvioida, mitä kohu vaikuttaa Jaskarin uraan ja Kokoomukseen. Jos joku tulkitsi viestini niin, että syytän tapahtuneesta lehdistöä, sitten ilmaisin itseäni huonosti tai tulkitsija hätiköi. Jaskari on itse tehnyt virheitä ja vastaa niistä.
Lehdistön kiittämisen lisäksi on syytä kiittää muita puolueita. Annan arvon sille, etteivät poliittiset kilpailijamme ole tulleet haaskalle ilkkumaan tai käyttämään tapahtunutta hyväkseen. Ilmapiiri on ollut asiallinen, varmaan siksikin että moni poliitikko osaa kuvitella, miten kamalaa on joutua äkisti kipeine yksityisasioineen julkisuuteen.
Mutta sitten: minusta on kuitenkin kysyttävä, mikä on yhteiskunnalle koituva arvo ja hyöty siitä, että kun toinen mokaa, hänet leimataan julkisuudessa kyvyttömäksi ja epäkelvoksi. Muuttuuko se myös kulttuurimme totuudeksi: armoa ei ole eikä toista mahdollisuutta tule. Mitä tällainen asenne muuten maksaa esimerkiksi rahassa? Konkurssin tehnyt menettää kasvonsa ja piste. Tässä suhteessa kaipaisin amerikkalaista kulttuuria, jossa erehtyminen on pikemminkin oppimisen mahdollisuus. (Nyt liu´uin talouden puolelle mutta en ihan vahingossa.) Virhe ei ole välttämättä alamäen alku, siellä se voi olla myös ylämäen alku, sillä uskotaan että virheen tehnyt ei helposti toista sitä.
(Kerrotaan tarinaa jenkkimiehestä, joka teki ison virheen tyhmillä kaupoilla. Hän meni pomonsa luo ja sanoi eroavansa, koska ei katsonut voivansa jatkaa aiheutettuaan firmalle 30 miljoonan dollarin tappion. Pomo vastasi: Nytkö antaisin sinun erota, juuri kun olemme maksaneet sinun oppimisestasi 30 miljoonaan dollaria? Ethän sinä enää tee tuota virhettä.)
Kyse on viime kädessä ihmiskäsityksestä. Kaipaan sellaista poliittista kulttuuria, joka kunnioittaa ihmistä ainutkertaisena olentona. Niin kuin bisneksessä asiakkaan esineellistäminen haisee jo kauas mutta ihmisen kohtaaminen ihmisenä on vain niin vastustamatonta, että se tuo rahankin sisään, se sama toimii politiikassakin. Tai sanonko niin, että tämän täytyy toimia myös politiikassa. Jos ei, se on surullista.
Ihmisarvon tunnustava ihmiskuva ottaa huomioon myös ihmisen jatkuvan rakenteellisen heikkouden: me teemme virheitä. Joku näkee sen giljotiinina, joku toinen toivona: se antaa mahdollisuuden oppia virheistä.
Nyt tarkennan: en ole peräänkuuluttamassa löperöä hempeilykulttuuria politiikkaan. Edelleenkin sanoistaan on vastattava eikä roskapuhetta pidä hyväksyä. On voitava odottaa poliitikolta uskottavuutta ja luotettavuutta.
Jaskarikin toki joutuu ottamaan vastuun kaikista tekemisistään, ja nyt sitä puolta tutkii poliisi. Parempi niin, sillä poliisi ei tee asialla rahaa eikä kerää muitakaan irtopisteitä. Jaskarin arvostelukyky on rakastuessa pettänyt jo alkumetreillä, kun rakastetun rikollinen taustakaan ei ole hälyttänyt. Mutta tekeekö tämä hänestä huonomman kansanedustajan? En ole varma. Sen antaisin mieluusti kansan päättää.
