Pääsin eilisiltana puolen yön maissa kotiin. Aamulla unia ei voinut pitkittää liian kauan, sillä ennen mökille menoa käväisin Keravalla Kokoomusyhdistysten puheenjohtajapäivillä. Paikkasin myös Lauantaiseuraan haastateltavaksi joutunutta Kataista ja puhuin Kansallisen Sivistysliiton järjestöakatemialaisille energia- ja ympäristöpolitiikasta.
Sydämellistä väkeä, kuin enkeleitä, oli tullut tapaamaan minua. Sain lämpimät halit. Päivän ihanin kohtaaminen.
Puheenvuoroni jälkeen menin Keravan torille tapaamaan ihmisiä. Päivän ilahduttavin kohtaaminen näkyy ensimmäisessä kuvassa.
Kataisen tv-haastattelun katsoin jäljestäpäin. Niinistöstä veivaaminen jaksaa vielä kiinnostaa toimittajia mutta ei taatusti kauan, sillä onhan kaikkien myönnettävä, että esiintymistaidoiltaan Katainen on ihan suvereeni. Ei häntä ainakaan koukeroikseksi voida syyttää. Minusta on hauskaa, että Katainen voi todeta suoraan, että olemme jossakin asioissa muuttuneet, ja että puolue on kulloistenkin puheenjohtajiensa näköinen. Tämän kommentin hän liitti myös Ruotsin kokoomuksen vaalivoittoon – puolue on tietyissä asioissa muuttanut linjaansa. Niinhän se pitää olla: tehdään rohkeasti arvojen pohjalta nousevaa politiikkaa muuttuneessa maailmassa.
Päivän uutinen on europarlamentista tutun kollegani Toomas Hendrik Ilveksen valinta Viron presidentiksi. Lämpimät onnittelut! Hän lupaa Virolle entistä suurempaa näkyvyyttä, enkä yhtään epäile sen toteutuvan. Ilves on näkyvä ja pätevä mies, joka onnistui välittömästi pääsemään näkyvään ja merkittävään asemaan myös parlamentissa, sen ulkoasiain valiokunnassa.
Mutta nyt loppuu purkan jauhaminen! Sitä Ilves on tehnyt alituisesti ja tauotta. On vaikea kuvitella, että presidentti lonksuttaisi leukojaan enää siihen malliin – ellei halua että tulee juuri siitä maailmankuuluksi.
Keravan toritapahtumassa oli mukana myös kaksi uusmaalaista kansanedustajaehdokasta, Helinä Perttu (vas.) ja Sirkku Hanhela. Meillä on upeita naisehdokkaita.
