Keskiviikkoaamuna pidimme sovintotuloksesta tiedotustilaisuuden
Jatkan hieman eilisestä sovittelusta. Tänään pidimme asiasta tiedotustilaisuuden ja luulen, että tulos on niin hyvä kuin voi olla. Järkikin taisi siinä ohimennen voittaa.
Århusin sopimuksen sovittelu sai jossakin vaiheessa epätoivoisiakin piirteitä, ja minun on myönnettävä, että hetken oli kiusaus pitää parlamenttia typerysten tyyssijana. Ongelma on siinä, että tietty virheiden seulomismekanismi puuttuu parlamentilta, ja täysistunnon äänestystulos voi siksi olla aika sattumanvarainen.
Tällä kertaa parlamentti äänesti kannakseen pari seikkaa, jotka eivät ole laillisesti mahdollisia, ne olivat vastoin perustamissopimusta. Lisäksi se ei tiennyt, mitä ja miksi se oli päättänyt vaatiessaan erästä yksityiskohtaa sisällytettäväksi direktiiviin. Kollegat perustelivat jatkuvasti muutosesityksiään asioilla, joista ei ollut kyse. Ei siksi ollut ihme, että en voinut kannattaa parlamantin äänestyksessä saamaa lopputulosta vaikka olin mietinnön raportööri. Sovitteluprosessin aluksi totesin tilanteen hankaluuden ja myönsin, että henkilökohtaisesti tilanne on haastava, sillä olen itse lähempänä neuvoston kantaa kuin sitä kantaa jota sovittelussa virallisesti edustan. Lupasin kuitenkin tehdä parhaani.
Kollegani eivät kuunnelleet huolellisesti vaan vetäisivät herneet nenään ennätysajassa. Vai oliko kyse taas onnettomasta tulkkauksesta, sillä yritin puhua suomea, koska tulkit oli paikalle vaivattu? Satu Hassikin paheksui kotisivuillaan 8.3., että syyllistyn ennenkuulumattomaan tekoon edustaessani omaa kantaani enkä parlamentin – niin en ollut koskaan sanonut. Olen ollut monesti sovitteluissa, myös johtanut niitä, ja tiedän pelin hengen. Mutta kaikki hälinä johtui siitä, että sanoin rehellisesti, että tämä on minun kantani, tämä taas kanta jota nyt puolustan ja että yritän olla prosessissa reilu.
Erään riehakkaan ja hullun kokouksen jälkeen lähetin kollegoille tällaisen kirjeen, koska oli turha haaveilla että kukaan kuuntelee yhtään mitään, kun tunnemoodi on saatu päälle. Käänsin siinä sanasta sanaan puheeni, jonka olin tullut puhuneeksi suomeksi.
Dear colleagues,
I would like to thank you for the conciliation delegation meeting held this afternoon. I am sure we will have a good outcome from the negotiations, one where all the parties can be as happy as what is possible, with and by negotiating. Certainly compromises are to
be done, both ways and with all the lines and opinions at the table.
As for the other issue, I would like to address a few points discussed this afternoon. Some of the feedback was constructive, and should you find my behaviour as the rapporteur of the conciliation process as something that needs to be commented on, I appreciate the straight response.
However, I’m afraid some of the turbulance may have unfortunately been caused by either bad translation or second hand information, based on pre-conception. I later learned today that the English translation left much to hope for, so I now understand a little better why the discussion went as it went.
Therefore, I would like to present you here with a translation of my opening remark today, which caused things to be said that I can’t unfortunately completely agree with. For this translation, I need not soften or censor my speech, and I invite you to be my judge.
Translation of my speech is as follows:
”From my perspective, the situation is quite challenging, and the best thing to do is to be transparent in the spirit of Århus. I am a rapporteur, who in many cases from the very beginning has been close to the line of the commission and the council. Now, when I represent the position of the parliament, which is our starting point in the negotiations, I represent positions which differ from my own personal line and the line of my political group. I try to do my best to make justice for the result of the vote in the plenary, but there are some points I perhaps don´t understand completely and I must say that I am very happy that Ms. Sornosa is a member of our negotiating team.”
I am looking forward to a fruitful conciliation process with you & wish all of you a beautiful spring.
Best regards,
Eija-Riitta Korhola
Mitä tästä voi oppia? Ainakin sen että meppiys on tauti, jota kannattaa varoa. Se tekee ihmisestä hyvän puhujan ja huonon kuuntelijan, ja liian nopean vetämään johtopäätöksiä. Yleisönä tämä on porukkaa, jota ei koskaan kannata yliarvioida.
Voit kommentoida tätä ja muita blogitekstejä Kysy Korholalta- palstan puolella. Viittaa silloin otsikossa blogipäivämäärään.
