Manhattania illalla the View-ravintolasta…
…ja YK:ta aaamulla
Lensin keskiviikkona New Yorkiin osallistuakseni energiakysymyksiä käsittelevään Kestävän kehityksen YK-kokoukseen. (Viimeksi olin täällä kuta kuinkin vuosi sitten, tarinaa siitä löytyy blogista 17.05.) Koneessa viereeni osui Saukkomaan Harri ja matka sujui rattoisasti. Saukkomaa vastaa Yhtyneiden Kuvalehtien lehtiryhmän sisältöjohtamisesta. Luulin, että minulla olisi hirveän paksu lehtipino astuessani koneeseen mutta se ei ollut mitään Harriin verrattuna. Itse asiassa, kun Saukkomaa liikkuu, siinä liikkuu lehtikasa. Hänellä oli lehtiä joka laukussa, eikä vain Yhtyneiden lehtiä, sillä alasta pitää tietää kaikki tarpeellinen, ja tarpeellista on näemmä paljon. Naistenlehdetkin hän hallitsee tarkkaan – sessio oli minulle monin tavoin opettavainen.
Sain tilaisuuden hämmästellä erästä poliitikon haastattelua, jonka taannoin näin. Minusta on ihan freesiä, jos poliitikkoa ei tarvitse lehtijutuissa välttämättä halveksia ja leimata häntä motiiveiltaan korruptoituneeksi – mutta ei siitäkään mitään tule, jos toimittaja ei kysy yhtään vaikeaa kysymystä vaan paijaa kohdettaan parin kolmen sivun verran. Silloin poliitikko voi todella alkaa kuvitella itsestään vaikka mitä: että olen oikeasti niitä ainoita, jotka todella haluavat pelastaa maailman ja pystyisinkin siihen, jos vain saisin mahdollisuuden. Tämä juttu esitteli poliitikkoa, joka olisi yksinvaltiaana poistanut niin köyhyyden, saasteet kuin fossiilisen energiankin. Ja hyvän tavoittelijaksi ilmoittautunut poliitikko arveli vielä, etteivät varmaankaan kaikki siitä pitäisi. Toimittajalle ei tullut mieleen esittää yksinkertaista kysymystä: hienoa, mutta miten? Keinoistahan politiikassa on kyse.
Voin vakuuttaa että kyllä me "tuhmatkin" poliitikot haluamme tätä: köyhyyden poistamista, saasteiden kuriin saattamista ja uusiutuvan energian kukoistusta. Mutta politiikka on alue, jossa pohditaan, MITEN.
Asiat ovat järkyttävän vaikeita, se on se ongelma. Osaamme kaikki toivoa hyvää, mutta löytäisimmepä viisaat keinot siihen. Nyt torstaiaamuna 11.5. istun paraikaa täysistunnossa, jossa eri maiden edustajat keskustelevat siitä, miten energiansaanti turvataan köyhille ja heille taataan oikeus ja mahdollisuus kasvuun ja kestävään kehitykseen.
Tämä porukka keskustelee, ja katossa on sen kollektiivinen sädekehä?
Ja kyllä, sen täytyy merkitä elämänarvojen muuttumista rikkaissa maissa. Tuhlauksen on loputtava.
Mutta nöyräksi tämä vetää. Kulutimme kaikki aika määrän energiaa tänne tullessamme ja täällä ollessamme, mutta mahtaako tämä joukko saada tuloksia aikaan?
Aamiaisella puheenjohtajavaltio Itävällan ympäristöministeri Pröll ja EU:n ympäristökomissaari Dimas briefasivat meitä neuvottelujen kulusta.
Kerron myöhemmin lisää johtopäätöksistä. Energiakysymysten ratkaisuja täällä on vapaaehtoisesti jossain määrin rajoitettu, esim. ydinvoiman osalta. Siitä EU on päättänyt olla aika hiljaa, syystä ettei meillä ole yhteistä linjaa: we have agreed to disagree.
Lisäys:
Tässä vihdoin lupaamaani koontia kokouksen annista. Päätöksiä ei siis varsinaisesti tehty, mutta suosituksen ensi vuonna kokoontuvalla CSD 15:lle sitäkin enemmän.
CSD 14 – YK:n kestävän kehityksen toimikunnan 14. istunto New Yorkissa
Kestävän kehityksen toimikunnassa v. 2006 ja 2007 teemoja ovat energiaa kestävälle kehitykselle, teollinen kehitys, ilmanlaatu ja ilmastonmuutos. Poikkileikkaavina teemoina mm. köyhyys sekä kestävät kulutus ja tuotantotavat.
CSD-14:n aikana ei tehty poliittisia päätöksiä vaan koottiin yhteen teemoja koskeva tilanne ja arvioitiin vuosituhattavoitteiden saavutettavuutta sekä pohdittiin tulevia toimenpiteitä.
Korkean tason kokous alkoi näyttävästi avajaisilla 10.5. joihin osallistui mm. YK:n pääsihteeri Kofi Annan, joka vaati energiatehokkuuden vallankumousta: haaskaavasta teknologiasta on päästävä eroon. Hän peräänkuulutti myös laajempaa osallistumista hiilimarkkinoille ja puhtaan kehityksen mekanismeihin.
Energia nousi CSD:n keskeisimmäksi teemaksi siitä huolimatta, että erityisesti kehitysmaaryhmä vaati kaikille neljälle teemalle tasapuolista käsittelyaikaa. Energiaa pidettiin keskeisenä edellytyksenä kestävälle kasvulle. Keskeisimmiksi haasteiksi nousivat energiapalveluiden saatavuuden lisääminen, energiatehokkuus ja säästäminen. Vaikkakaan minkäänlaisiin ratkaisumalleihin ei vielä päästy, tulee energian institutionaaliset järjestelyt olemaan yksi keskusteluaiheista CSD-15:ssä. CSD-15 on siis vuorossa ensi keväällä ja se, toisin kuin tämänvuotinen kokous, ei ole pelkkä arviointisessio.
CSD:n piirissä uudeksi kysymykseksi nousi energiaturvallisuus, joka kuitenkin saattaa tarkoittaa eri maille hyvin erilaisia asioita perusenergiapalveluiden saatavuuden turvaamisesta hintapolitiikkaan ja öljyriippuvuuden vähentämiseen.
Europarlamentaarikkoryhmämme osallistui siis kokouksen korkean tason osuuteen, joka koostui useasta eri osasta. Kolme osuutta omistettiin "making a difference" dialogeille, joihin otti osaa myös yritysmaailman johtoa, YK-järjestöjä ja rahoituslaitoksia sekä toimijatahoja. Lisäksi kolme istuntoa oli varattu "way forward" -ministerikeskusteluille, jossa maat antoivat viralliset puheenvuoronsa.
Mielenkiintoinen osuus oli mm. energia- ja kehitysministereiden sekä yritysmaailman edustajien paneeli, jossa Hollanti ehdotti Venäjälle, että köyhien energiansaanti nostettaisiin seuraavan G 8-kokouksen pääasiaksi. Vattenfallin pääjohtaja puolestaan peräänkuulutti USA:n ja EU:n vastuuta ilmastonmuutoskysymyksissä. Suurimmiksi esteiksi hän nosti politiikkapuitteiston ja poliittisen tahdon puutteet.
Kokouksen päätelminä toimivat puheenjohtajan yhteenvedot, joissa korkean tason osiosta päädytään 16-kohtaiseen listaukseen haasteista. Olen tähän poiminut muutamia kiinnostavia kohtia:
Ilmastonmuutoksen osalta viitataan YK:n pääsihteeri Annanin vaatimukseen, että kaikkien maiden tulisi täyttää ilmastosopimusten mukaiset sitoumuksensa ja sisällyttää haittojen hillintä- ja sopeutumistoimenpiteitä kansallisiin kehitysstrategioihin. Samoin tuli esille, miten tärkeää näiden rooli on pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet ja vuosituhattavoitteet. Koska ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat erityisen vakavia vähiten kehittyneille maille (LDSs) ja saarivaltioille (SIDS), näiden tilanne korostui erityisen selvästi. Useat maat painottivat UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan merkitystä ja vaativat lisätoimenpiteitä vuoden 2012 jälkeiselle ajalle siltä pohjalta, mistä sovittiin Montrealissa syksyllä 2005.
Päätelmien mukaan ilmastonmuutoksessa tulee – kiireellisesti – edistää kansainvälistä yhteistyötä (sekä hillintä että sopeutuminen), lisätä kv. tukea eniten vaarassa oleville maille, erityisesti vähiten kehittyneille maille (LDSs) ja saarivaltioille (SIDS), sopeutumistoimenpiteiden mahdollistamiseksi. Lisäksi tulee kehittää puhtaan kehityksen mekanismien toimimista.
Puheenjohtajan paperissa ei mainita mitään kattavasta kansainvälisestä ratkaisusta, joten sen osalta päätelmät jäävät varsin keskeneräisiksi.
Ilmanlaadun osalta tulee riittävästi esille kehitysmaiden kotitalouksien ruoanvalmistuksessa käytettävään perinteiseen teknologiaan ja polttoaineisiin liittyvät vakavia terveyshaittoja aiheuttavat sisäilmaongelmat. Hyvin tulevat esille myös ilmansuojelun kiinteät yhteydet energiaan, teolliseen kehitykseen ja maankäyttöön.
Päätelmät ovat ylipäänsä hyvin energiapainotteiset ja teollisista kehitystä käsiteltiin siinä lähinnä kehitysmaanäkökulmasta. Pienet ja keskisuuret yritykset nähtiin kasvun moottoreina, vaikka rahoitus ja infrastruktuuri ovatkin rajoitteina; toisaalta ympäristövaatimuksiin vastaaminen on nousemassa kilpailutekijäksi.. Myös naisnäkökulma sisältyi tulevien haasteiden listaan.
Teollisuuden osalta siis kaikki EU:n tärkeinä pitämät elementit oli otettu mukaan puheenjohtajan korkean tason osuuden yhteenvetoon. Energiakysymysten merkityksen korostuminen entisestään näkyy niin päätelmissä kuin kuului kokouksen puheenvuoroissa.
Uusi tekstikenttä
