Eija-Riitta Korhola valittiin 11.6.06 Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Alla oleva aineisto on kokousta edeltävää kampanjamateriaalia. Lämmin kiitos kaikille luottamuksesta!
Tältä sivulta löydät linkin Eija-Riitta Korholan kolumneihin ja kirjoituksiin, jotka liittyvät Kokoomukseen tavalla tai toisella. Alempana hän perustelee itse varapuheenjohtajaehdokkuuttaan, scrollaa siis kuvan alle. Tästä löytyy myös linkki Kuka ER, jossa on laajempi esittely ehdokkaasta.
Kokoomuksen suurin piirijärjestö, Varsinais-Suomen Kokoomus asetti minut 23.5.06 ehdolle varapuheenjohtajaksi ja Kokoomuksen meppiryhmä tukee hanketta. Myös Pohjois-Pohjanmaan ja Pirkanmaan Kokoomus ovat tiedottaneet tuestaan. Kokoomuksen varapuheenjohtajat valitaan puoluekokouksessa Joensuussa 9.-11.6.
Idea ei ollut omani enkä tähtää kotimaan politiikkaan, mutta olen hyvin halukas osaltani vaikuttamaan niihin mielikuviin, joita Kokoomuksesta ja sen tavoitteista julkisuudessa esiintyy. Haluan myös olla edesauttamassa Jyrki Kataisen tietä Suomen seuraavaksi pääministeriksi.
Omalle liittymiselleni Kokoomuspuolueeseen oli aivan keskeistä se, että puoluetta koskevat stereotypiat saivat mahdollisuuden murtua. Kun parlamenttityössäni tutustuin henkilökohtaisesti keskeisiin kokoomusvaikuttajiin, huomasin että olin niellyt purematta muutamia yleisiä kliseitä puolueesta. Oli pakko miettiä, voisiko köyhät kyykkyyn -imagon synnyttäjä olla joku, joka hyötyy siitä.
Kun päädyin poliittiseksi ongelmajätteeksi syksyllä 2003, puolue-eroni syyt ymmärrettiin häkellyttävän hyvin. Sen sijaan Kokoomukseen liittyminen aiheutti keskisuuren ryöpyn, aina lähes samoin sanoin: kuinka voit ajaa ihmisoikeuksia, heikompien ja ympäristön asiaa Kokoomuksessa? Vastasin: miksi en? Ollessani kehitysyhteistyöhommissa totuin siihen, että ankarinkin vasemmistolainen piti kehityksen avaimena pienyrittäjyyttä ja mikroluottoja. Kun ihmiset saavat kannusteen ja mahdollisuuden yrittää, kehitystä ei voi estää. Ehdotin logiikkaa: miksei sama pätisi täälläkin?
Otan siis kokoomuslaisena kaikki oikeuteni tavoitella oikeudenmukaisuutta ja puolustuskyvyttömän asialla oloa. Se on mielestäni ainoa asia, joka vallankäytön oikeuttaa. Ja koska jokainen päätyy heikoksi ennemmin tai myöhemmin, olisikin hulluutta luoda yhteiskuntaa, joka kampittaa lopuksi.
Politiikka on keskustelua ennen muuta keinoista. Kaikilla puolueilla on kuta kuinkin samat päämäärät, mutta näkemykset tavoitteisiin pääsemisestä eroavat. Siksi en millään voi suostua siihen, että joku veisi puoluejäsenyyden perusteella oikeuteni tavoitella rauhaa, vakautta, hyvinvointia ja heikomman turvaa, sitä samaa mitä muutkin.
Mutta miksi Kokoomus? Olen koko aikuisikäni, siitä lähtien kun opiskelin nuorena Wienissä ja tutustuin eurooppalaiseen politiikkaan, pitänyt itseäni kristillisdemokraattina sanan eurooppalaisessa merkityksessä: haluan politiikkaa, jossa yhdistyy liberalismin vapaus ja sosiaalinen, lähimmäisestä välittävä ihmiskäsitys. Kristillisdemokraatille Kokoomus on luonteva valinta monesta syystä. Euroopassa olemme veljespuolueita, kuulumme samaan poliittiseen kristillisdemokraattisten kansanpuolueiden perheeseen.
Yksi itselleni tärkeä seikka on Kokoomuksen älyllinen rehellisyys. Se on puolue, joka ei ole milloinkaan hirttäytynyt liian kiinteästi keinoihin tai betonoinut politiikan agendaansa, vaan pitää tavoitteet ohjenuoranaan. Muuttuvassa maailmassa politiikan keinot ovatkin kertakäyttötavaraa, ja ne muuttuvat rasitteiksi, jos niiden nimiin on vannottava silloinkin, kun uusissa olosuhteissa oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin vaatimus edellyttäisi aivan toisia toimenpiteitä. Kokoomus on oikea puolue sille, joka haluaa tavoitella hyvää ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa muuttuvassa maailmassa.
Tässä on syy siihen, miksi en ole itse esimerkiksi demari tai vaikkapa vihreä, vaikka heidän joukossaan on poliitikkoja, joita suuresti arvostan. Demareiden on jatkuvasti turvauduttava tekoihin, joita he poliittisessa retoriikassaan kiihkeästi vastustavat. Siksi vaalivoitot hankitaan populistisin keinoin. Veronalennusten ja kunnallisten palvelujen yksityistäminen ovat esimerkkejä toimista, joita demarit käytännön politiikassaan kiistatta kannattavat, mutta Forssan kokouksen hengessä niitä on pakko ennen vaaleja vastustaa. Tämä tuottaa ennen pitkää poliittista skitsofreniaa ja maailmankatsomuksellisia pakkoliikkeitä. Samasta maailmankatsomuksellisesta jähmeydestä kärsivät vihreät, joiden tiukka hirttäytyminen ydinvoiman yksiselitteiseen vastustamiseen ajaa puoluetta jatkuvasti energia- ja ilmastopoliittisiin umpikujiin.
