Arvoisa puhemies,
Ylihuomenna vietettävän maailman terveyspäivän teemana on terveydenhuoltoalan työntekijät. Tämän vuoden aihe on erittäin ajankohtainen ollessamme maailmanlaajan pandemian uhan edessä. Terveydenalan henkilöstön saatavuuteen ja työolosuhteisiin liittyvät ongelmat koskettavat sekä kehitysmaita että teollisuusmaita.
Kiinnittämällä huomiota terveydenhuollon henkilöstön asemaan pureudutaan oikealla tavalla terveysongelmien syihin ja yritetään ennaltaehkäistä niitä. Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen on aina väestön – ja myös talouden – kannalta parempi vaihtoehto. On järkevää sijoittaa resursseja kansalaisten terveyttä tukevan arjen rakentamisen – ei pelkästään korjaavan työhön. Tarvitsemme poliittista tahtoa tunnustaa terveydenhuollon henkilöstön tarpeet ja puuttua niihin. Koulutetut lääkärit ja sairaanhoitajat pelastavat ihmishenkiä. Ilman heidän ammattitaitonsa arvostamista ja tukemista ei esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteita täytetä. Sen arvostuksen täytyy näkyä myös palkkauksessa ja työolosuhteissa.
Terveydenhuollon henkilöstön ammattitaito joutuu erityiselle koetukselle uusien terveysuhkien, kuten lintuinfluenssan edessä. Terveydenhuollon ammattilaisten on kaikissa olosuhteissa voitava olla varmoja siitä, että heidän työskentelyolosuhteensa eivät turhaan altista tartunnoille. Mahdollinen maailmanlaajuinen pandemia asettaa henkilöstön myös vaikeiden eettisten kysymysten eteen. Vaikka lähtökohtana on, että kaikki rokotetaan ja tarvitsevat saavat lääkettä, voi edessä olla tilanne, jossa esimerkiksi rokote-erästä puuttuu osa. Terveydenhuollon priorisointikysymykset vaativat pohjakseen perusteellista eettistä pohdintaa.
Pandemioiden uhatessa kehitysmaat ovat erityisen vaikeassa tilanteessa, kun jo ennestään malaria ja hiv aiheuttavat valtavaa tuhoa. Yhdyn voimakkaasti päätöslauselman vaatimuksiin kehitysyhteistyön paremmasta kohdentamisesta ns. inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.
