Esa Keron kirjoittama Huussi on mielestäni aina ollut oikea kirjavalio; ihastuttava upeasti kuvitettu teos maanäheisestä aiheesta. Nyt se on minulle entistä tärkeämpi käsikirja, kun toteutin viime myöhään viime syksynä pitkäaikaisen unelmani kesäpaikasta. Vanha vankka yli satavuotias torppamme odottaa nyt pientä remonttia, mukaan lukien sen sauna ja huussi. Tässä suhteessa olen perisuomalainen: ruumis ja sielu huutaa mökillä möyrimistä. Työleiri varmaan mutta mitä väliä? Työ silti unohtuu.
Erityisesti odotan sitä, että saan luoda unelmieni huussin, ehkä kaksikin. Ulkona oleva on oikeastaan jo ihan täydellinen, pitää vain löytää ne parhaimmat huussinseinäkuvat. Mutta sellainen tarvitaan mielestäni sisäänkin, en vain halua tietyissä tilanteissa liian pitkää matkaa. Mutta kuivakäymälä ilman muuta – eikä sellainen haise kun hoitaa oikein, Kerokin todistaa sen vakuuttavasti. Esa Kero ja Paavo Väyrynen ovat oikeassa siinä, että vesivessa on ihmiskunnan vahingollisimpia keksintöjä.
Esa Kero kuvaa kuinka ”sir John Harrington teki tuon hirmukoneen, draculan, vesiklosetin vuonna 1596” – se on siis 410 vuotta vanha. Naurettavan nuori kapistus ihmiskunnan historiassa, ja niin turha. On kauheaa kuvitellakin, mitä vesistöille tapahtuu, kun intialaiset ja kiinalaiset siirtyvät noihin laitoksiin.
Olimme kahden ystäväperheen kanssa katsastamassa, mitä torppaan pitää tehdä. Testasin myös yli satavuotiaan leivinuunin kunnon leipomalla leipää, ja se onnistui.
