Täysistuntoviikko tuli ja meni, ja mitään ylimääräistä ei ehtinyt. Pidin muutaman puheen, kirjoitin tekstejä, vastailin emailiin, korjailin tekemiäni mokia ja johdin sovittelua. Prosessi on kuuma, kuuma, ja jengi on jo ilmiriidassa.
Viikon hauskuuspuoleen kuului perinteinen vuotuinen MTK:n illallinen. Pidän siitä erityisen paljon. Esa Härmälä on rento ja kiva tyyppi, ja hänestäkö johtuu että kaikki paskantärkeys puuttuu tuosta illasta.
Nythän Härmälä jättää MTK:n ja siirtyy Euroopan lannoiteteollisuuden palvelukseen Brysseliin. Hän varmasti jatkaa siis lobbaamista ja lannoittaa edelleen mielikuvitustamme jutuillaan.
Mutta ei se ollut yksin Esa. Pitäisikin kehua vähän näitä meidän meppejämme, kuten vaikkapa Lehtisen Lassea. Hän kertoo tuollaisissa tilanteissa herkullisia anekdootteja ja imitoi muutamia hahmoja niin hyvin, että naisihmisen on paras huolehtia vessakäynneistä, ennen kuin häntä istahtaa kuuntelemaan.
Mutta pelastaudunpa nopeasti asiapuolelle! Viikon hankalin juttu oli Århusin sopimusta koskeva sovittelu, jota raportöörin ominaisuudessa johdan. Viime viikolla palaveerasin asiasta neuvoston ja komission kanssa, nyt toin sitsin kuulumiset tiedoksi parlamentin sovitteludelegaatiolle eli valituille kollegoilleni.
Tein taas muutaman virheen. Ensinnäkin puhuin sovittelussa suomea, kun kerran tulkit oli järjestetty paikalle. Ensimmäinen puheenvuoroni, jossa totesin tilanteen hankaluuden, käännettiin ilmeisesti väärin, sillä valmiiksi huhujen hurjistuttama saksalaiskollega sai lisää höyryä ja pihisi raivosta.
Kerroin puheessa tilanteeni: ”
(äh, nyt jää kesken sillä bussi kohti Frankkeja lähtee! Palaan asiaan).
Rankkaa matkustamista välissä. Kolme tuntia bussilla Frankfurtiin, kaksi lentokentällä konetta odottaen, reilut kaksi lentäen ja viittä vaille yksi yöllä kone laskeutui. Jos joku todella on sitä mieltä, ettei matkustusosuudesta saisi maksaa päivärahaa, suosittelen kokeilemaan työn glamouria.
