Tässä jutussa kerrotaan biopolttoaineista, jääkiekosta, Suomen Kuvalehdestä sekä esitellään hallituksen tyylikkäin nainen.
Aamu alkoi ympäristövaliokunnassa kolmen ja puolen tunnin äänestyssessiolla. Kun nykyään saleissa on myös wlan-yhteys, se helpottaa yhtämittaisen napinpainannan tuskaa. Hoitelin samalla sähköposteja ja kirjoitin mielipidekirjoitusta bioenergiasta Suomen Kuvalehteen. Aatoksiin minut oli herättänyt Tarja Cronbergin eilinen mielipidekirjoitus Kauppalehdessä, johon myöhään eilisillalla innostuin kirjoittamaan kommenttia. Löysin myös Kuvalehden blogin, se on varsin hyvä (tämänpäiväinen teksti ihastutti, ääneenluvusta tiedän minäkin jotain!) ja mielestäni ohittaa kiinnostavuudessaan Hesarin blogit (paitsi tietenkään Unskin legendaarista blogia ei voita mikään).
Sehän se vaatisi taitoa, niin meidän poliitikkojen kuin toimittajienkin blogeissa, ettei sisällöksi ala riittää vain että minä se täällä äänessä olen. Se on haasteen toinen puoli, toinen puoli taas se että työn puuduttavuudestakin pitää antaa rehellinen kuva. Sitä ei kuitenkaan sellaisenaan pitäisi siirtää tekstiin.
Valiokunnasta menin suoraan EU-edustustoon Eikka Kososen isännöimälle kuukausittaiselle lounaalle. Nyt lounasta tähdittivät myös sisäministeri Kari Rajamäki ja oikeusministeri Leena Luhtanen jotka olivat olleet tapaamassa komissaari Franco Frattinia Suomen tulevaan pj-kauteen liittyen. Ilmassa on kivaa jännitystä, ja kyllä me oppositiomepitkin toivomme Suomelle hyvää kautta ja tarvittaessa edesautamme siinä.
Sisääntullessani katselin Leena Luhtasta sillä silmällä. Kannattaa aina, sillä minun silmissäni hän on ylivoimaisesti tyylikkäin ministerimme – linja ei horju eikä ole sattumanvarainen. Jakkupuku näytti taas kerran niin hyvältä, etten malttanut tällä kertaa olla kysymättä merkkiä. Ei olisi pitänyt, sillä arvasin sen oikein – tyylikkäämpää olisi ollut suoraan kehua hänen Armaniaan. (Luhtanen oli ystävällinen, ja olimme muuten molemmat panneet merkille, että yksi suomalainen suunnittelutalo kopioi välillä Armaneja – eron huomaa silti helposti). Mutta nyt nopeasti kerrottakoon niille, jotka ovat juuri hiiltymäisillään blondien pinnallisuuteen, että puhuimme asiaakin! Ja niille, joita merkki ärsytti, puolustettakoon että Armanit ovat pitkäikäisiä.
Lounaalta tulin suoraan tapaamiseen, jossa indonesialaisen kirkon johtaja ja kanadalainen kirkonmies kertoivat Pohjois-Malukun saarella vuonna 2000 tapahtuneesta kristittyjen verilöylystä, jonka takana olivat Al Quaidan radikaalimuslimit. Näytän joskus kuvat, jos kykenen – niin hirveitä ne olivat. Ensi kesäkuussa, kuusi vuotta tapahtuman jälkeen, on vuorossa suuri sovinnonjuhla, teemana anteeksiantamus ja tulevaisuuden rakentaminen yhdessä. Sain kutsun mennä sinne – nyt täytyy miettiä mihin aikarahkeet riittävät.
Palasin iltapäivien valiokuntiin ja meno jatkui.
Suomen voitto oli juhlava juttu! Intoonnuin taas viheltämään, ja se on todella kova ääni. Myös curlingvoitto briteistä oli illan ilonaihe – vaikkakin nämä tietävät sitä, että viikonlopun aikana katsotaan yhä edelleen telkkaria. Se hiihtolomasta.
