Tarja Cronberg (Kauppalehti 21.02.06) vaatii Suomen hallitukselta tekoja bioenergian suhteen. Ajatus on hyvin kannatettava, mutta EU:n todellisuutta bioenergiassa kannattaa ensin tarkastella huolellisesti. Muuten voimme hairahtua ympäristöpolitiikan trendivirtauksiin vailla todellista sisältöä.
Fossiilisten polttoaineiden käyttöä on tärkeä vähentää mahdollisimman CO2-tehokkaasti. EU:n ongelma toistaiseksi biopolttoaineiden kohdalla on, että laskemme CO2-tasevaikutuksen vain loppukäyttäjän osalta emmekä ota polttoaineen tuottamisessa syntyneitä päästöjä huomioon.
Tästä syystä bioenergiasta synnytetty kuva on liian ruusuinen ja ilmastonsuojelun kannalta harhaanjohtava. Esimerkiksi suurimpaan osaan biodieselistä käytetään toisena raaka-aineena fossiilisperäistä metanolia. Tämänkään osuutta ei oteta laskelmissa mukaan, vaikka se olisi teknisesti helppoa. On välttämätöntä muuttaa käytäntöä siten, että kaikkien biopolttoaineiden kohdalla koko elinkaari otetaan huomioon, ja arvion tekee puolueeton taho.
Valitettavasti EU:n alueella biopolttoaineiden, varsinkin peltopohjaisen pohjoismaisen energian, CO2-tehokkuus on toistaiseksi heikko. Joidenkin arvioiden mukaan se on jopa negatiivinen, varsinkin etanolin kohdalla, jolloin biopolttoaineen tuotanto vaatii enemmän energiaa kuin biopolttoainetta tekemällä saadaan. Jos esimerkiksi Tanska korvaa maassa käytetyn bensiinin etanolilla, se siirtää vain fossiilisen energian käyttöä muualle. Eikä etanolikaan ole ihannepolttoaine, koska sen käyttö lisää monien muiden yhdisteiden, kuten aldehydien, päästöjä ilmaan. Etanolin kylmäominaisuudet ovat myös heikot, samoin polttoarvo on alhainen: autojen kulutus liki tuplaantuu käyttäen sitä.
Biopolttoaineiden tuotanto tehomaataloudella on kyseenalaista, koska lannoitteiden valmistus kuluttaa runsaasti fossiilipohjaista energiaa. Olisi myös syytä varmistaa energiakasvintuotannon ekologisuus, ettei ympäristöä ja vesistöjä vaaranneta elintarviketuotantoa runsaamman lannoitteiden käytön takia. Maan pitäisi olla otettavissa takaisin elintarviketuotantoon, jos tilanne sitä vaatii.
Biopolttoaineita pystytään tuottamaan tehokkaasti siellä, missä on runsaasti auringonvaloa, jolloin pinta-alatuotto on moninkertainen pohjoismaihin verrattuna. Valitettavasti tämä edellyttää usein luonnonvaraisen sademetsän raivaamista biomassan tehoviljelyyn. Ekologistako? Lisäksi nuo viljelykasvit ovat tärkeitä ravinnonlähteitä alueilla, joilla voi esiintyä myös aliravitsemusta.
Jo nyt esimerkiksi Ruotsissa käytetystä etanolista noin 80% tulee Brasiliasta. Kovin energiatehokkaana sitä on vaikea pitää. On arvioitu, että jos maapallon nykyisestä energiankäytöstä korvataan biomassalla maksimimäärä, mitä nykyisen tietämyksen mukaan on saatavissa, puhutaan alle 10% osuudesta. Energian kokonaiskulutus on lisääntymässä kehittyvien maiden energiakulutuksen nousun vuoksi, ei vähenemässä. Tästä seuraa se, että bioenergialla ei pystytä ratkaisemaan koko energiaongelmaa, vaikka se onkin hyvä lisä. Jätteen muuttaminen bioenergiaksi on kannatettavaa. Sekään ei kuitenkaan pysty volyymiltaan korvaamaan kuin hyvin pienen osan kokonaisenergiastamme.
Tarja Cronberg mainitsee esimerkillisenä maana Tanskan. Imagonsa puolesta Tanska onkin energian mallimaa. Todellisuudessa se on päästöiltään paljon Suomea pahempi tuottaessaan suurimman osan energiastaan hiilipohjaisesti. Edes Tanskan kaltaisessa maassa, joka sijaitsee tuulen suhteen edullisesti, ei pystytä tuottamaan tuulivoimalla kuin pieni osa tarvittavasta energiasta.
Cronberg peräänkuuluttaa myös Ruotsin kaltaista pellettitukea. Siinäkin maltti on paikallaan. Pientalojen lämmityksen aiheuttamat partikkelipäästöt ovat jo nyt merkittävin partikkelipäästölähde taajamissa. Savukaasujen tehokas puhdistus olisi edullisinta suorittaa voimaloissa, joissa tuotetaan yleensä lämmön lisäksi myös sähköä. Ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta olisi siksi edullisempaa suosia kaukolämpöä kuin pellettikäyttöä talokohtaisesti. Valitettavasti vain päästökauppa ei suosi tätä ratkaisua, koska voimalat ovat päästökaupan piirissä, yksityistaloudet taas eivät.
Bioenergiaa kannattaa silti edistää kaikkialla, missä se aidosti korvaa fossiilisia eikä vain siirrä päästöjä putkesta toiseen. Puheenjohtajuuskaudellaan Suomi ottaisi ison askeleen koko Euroopan puolesta pitämällä esillä niitä ristiriitaisuuksia, joita EU:ssa on biopolttoaineiden ja biomassan lupamenettelyjen suhteen: on maita, joissa tehtaat eivät voi hyödyntää sivutuotteena syntyviä biomassoja, vaikka ne olisivat korvaamassa fossiilisia polttoaineita. Mitään lainsäädännöllistä estettä ei ole, vaan paikalliset lupaviranomaiset eivät anna lupaa tai tekevät lupaehdot mahdottomiksi. Esimerkkimaita ovat mm. Hollanti, Italia ja Espanja, joskus Suomikin. Käytännössä näissä maissa tällainen potentiaalinen biomassa joko haudataan kaatopaikoille metaanipäästöjä synnyttämään tai viedään lähimpään maahan, jossa energiahyötykäyttö sallitaan – mutta silloin menetetään kuljetusten verran energia- ja kasvihuonekaasusäästöjä.
Eija-Riitta Korhola (kok)
Europarlamentin ympäristövaliokunnan jäsen
