Muutaman päivän kuluttua kaikki on ohi. Silloin ehdotan, että joku ottaa ja mittaa Halosen ja Niinistön saaman puheajan tv-tenteissä. Huomasin lehdestä, että Niinistön saama vähäinen puheaika pantiin arvosteluissa jopa hänen viakseen – ja jos hän siitä huomautti, se taas ei ollut valtiomiesmäistä käytöstä. Päällepuhuminen siis ilmeisesti oli.
Miksi epäsuhtaa ei pantu toimittajien virheeksi? Ensimmäinen ajatushan on, että kyseessä on toimittajien ammattitaidon puute, jos tasapuolisuutta ei noudateta.
Siis käsi sydämelle, toimittajat. Tehkää laskutoimitus ja vastatkaa sen jälkeen: olitteko te huonoja vai oliko Halonen röyhkeä suupaltti? Vaihtoehtoja ei ole monta.
Oma johtopäätökseni on, että nämä kaksi juristiehdokasta ovat ihan eri planeetoilla, eikä tätä asetelmaa ole kunnolla haastettu. Halonen tarkkailee asioiden laillisuutta juristerian kannalta, Niinistö pohtii strategioita ja keinoja. Halonen olisi aivan loistava oikeuskansleri, laillisuuden ylin valvoja, mutta kansan johtajaksi hänestä ei ole. Miksi?
Sen kuulee joka päivä vaalitentissä: siksi, ettei Halonen suostu ottamaan selkeää kantaa mistään. Kuten joku sanoikin, ei ole mitään niin vähäpätöistä asiaa, että Halonen uskaltaisi ottaa sen ratkaisemisesta vastuun. Halonen pohtii asian laillisuutta, sen oikeutta muodolliselta kannalta mutta ei keinoja. Ja politiikan pitäisi nimenomaan olla keskustelua keinoista, sillä tavoitteista useimmat samaa mieltä ovatkin. Johtajan pitää osata kertoa miten tavoitteisiin päästään. Niinistö taas on strategioiden ja konkreettisten toimenpiteiden mies. Hän on altistanut itseään kritiikille juuri siksi, että on suostunut pohtimaan, mikä vaihtoehdoista valittaisiin jos olisi pakko. Eihän Halonen osannut ottaa kantaa edes susien kohtaloon.
Siksi tulkitsen, että Halonen on niitä demareita, jotka on pestattu pitämään huolta demareiden maineesta hyvän edustajana. (Osahan pannaan hoitamaan arkiset hommat, toinen joukko imagopuolelle). Hän kirjoittaa ikään kuin toivomuslistoja kosmiselle joulupukille. Haluan tuota ja tuota, ja tuotakin – kunnes kaikki hyvät asiat on mainittu. Tämä tehdään esittämättä mitään ohjelmaa siitä, miten tämä kaikki saadaan tai esittämättä edes keskinäistä arvojärjestystä tilanteessa, jossa vaikeita valintoja pitäisikin tehdä.
Toimittajien hengen velttoutta on se, ettei tästä häntä haasteta kunnolla. Toivomuslistojen esittäminen saa jatkua.
