KIRJALLINEN KYSYMYS E-3772/05
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE-DE)
komissiolle
Aihe: Susikanta Suomessa
Susi kuuluu niiden suurpetojen joukkoon, jota on suojeltu direktiivin 92/43/ETY (1) (luontotyyppidirektiivi) liitteessä IV olevan a kohdan nojalla. Direktiivin mukaisesti susiin sovelletaan tiukkoja suojelutoimenpiteitä, joihin kuuluu muun muassa niiden tarkoituksellisen tappamisen kieltäminen. Komission aiemman ilmoituksen mukaan direktiivin liitteitä voidaan muuttaa ainoastaan luotettavien tieteellisten tietojen ja tutkimuksen perusteella.
Suomessa poronhoitoalueiden susikantoihin sovelletaan poikkeusta. Poronhoitoalueiden ulkopuolella susien tappaminen on ollut mahdollista ainoastaan tapauksissa, joihin ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Näin myönnetyt pyyntiluvat ovat olleet komission erityistarkkailussa ja johtaneet siihen, että EU on haastanut Suomen EY-tuomioistuimeen liian löyhin perustein myönnetyistä sudenpyyntiluvista. Komission mukaan Suomen pitäisi sietää jopa 1000 suden kantaa eikä tappolupia saisi myöntää laisinkaan poronhoitoalueen ulkopuolella.
Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan vajaat 200 sutta, joiden aiheuttama uhka esimerkiksi kotieläintiloille on todellinen. Vuonna 2004 Suomen valtio korvasi susien aiheuttamia vahinkoja 70 000 eurolla, mikä oli noin kaksinkertainen määrä vuoteen 2003 verrattuna. Ja jo tuolloin susivahinkoja korvattiin enemmän kuin muiden suurpetojen aiheuttamia yhteensä. Viimeksi lokakuun alkupäivinä kaksi sutta hyökkäsi Längelmäellä nauta-aitaukseen haavoittaen kahta nautaa. Vastaavat uutiset ovat varsin tavallisia. Suden uhkaa ihmiselle ei voi myöskään täysin ohittaa.
Miten paljon dokumentoituja läheltä piti -tilanteita ja todellisia suden aiheuttamia vahinkoja ihmiselle ja kotieläimille pitää tapahtua, että komissio muuttaisi näkemystään Suomen susikannan koosta?
Onko todella niin, että vaikka susi tekisi mitä, ei tappolupaa poronhoitoalueen ulkopuolella voida myöntää? Jos komissio pitäytyy aiemmassa kannassaan, että poronhoitoalueiden ulkopuolella tappaminen on mahdollista ainoastaan tapauksissa, joihin ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua, niin milloin nämä ehdot täyttyvät?
(1) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
E-3772/05FI
Stavros Dimasin
komission puolesta antama vastaus
(16.12.2005)
Komissio ei ole missään vaiheessa tehnyt riippumatonta arviointia susikannoista, vaan se on tukeutunut Suomen hallituksen esittämiin lukuihin. Komissio on myös samaa mieltä Suomen ympäristöministeriön tämänhetkisen määritelmän kanssa, jossa susi luokitellaan uhanalaiseksi lajiksi Suomessa. Komissio ei ole milloinkaan esittänyt tarkkaa lukua sopivaksi susikannaksi Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriön ilmoittama luku on mitä ilmeisimmin laskettu IUCN:n (1) perusteiden mukaan, joita myös Suomi on päättänyt käyttää perusteina uhanalaisten lajien määrittelemiseksi.
Susien valvomaton tappaminen on ristiriidassa Suomen niin yhteisön lainsäädännön kuin laajempien kansainvälisten sopimusten mukaisesti tekemien sitoumusten kanssa. Komissio ei ole myöskään koskaan ilmoittanut, ettei susien tappaminen olisi mahdollista poronhoitoalueen ulkopuolella. Se tunnustaa täysin, että eräät hoitotoimenpiteet saattavat olla tarpeen, ja luontotyyppidirektiivin (2) tavanomaisiin suojeluvaatimuksiin sisältyy poikkeus, jonka mukaan yksittäisiä eläimiä voidaan valvoa, jos niiden todetaan esimerkiksi aiheuttavan merkittävää vahinkoa maataloudelle tai muulle toiminnalle. Jäsenvaltion viranomaisilla on tällöin toimivalta toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, ottaen kuitenkin huomioon yhteisön lainsäädäntö. Komissio ei määrittele, missä Suomen osissa poronhoitoaluetta lukuun ottamatta kaatolupia voidaan myöntää, vaan asia kuuluu toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, ts. maa- ja metsätalousministeriön päätäntävaltaan.
(1) Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto.
(2) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, EYVL L 206, 22.7.1992.
