Hienon viikonlopun jälkeen lähdin aamulla Strasbourgia kohti. Olin oikein ihmetellyt miten hauskaa oli kokoomusristeilyllä, kun kännisiä örveltäjiä ei sattunut silmiini lainkaan. Sauli Niinistön presidenttiristeily oli toisin sanoen jymymenestys. Myöskään laivasta poistuva väki ei vetänyt mäyräkoiria perässään. Väki oli innostunutta, hyväntuulista ja sivistynyttä, ja oikein ihmettelin näkemääni Aten kanssa, että onko Suomessa tällaista joukkoa. Siksi hieman yllätyin, kun luin lentokoneessa päivän lehtiä ja huomasin Ilta-Sanomien löytäneen viikonlopun likaisimman uutisen: siellä oli ollut jokin tappelu. Nyt tajusin, mitä likasankojournalismi on.
Turun Sanomat oli julkaissut haastatteluni, jossa paljastin uskovani Sauli Niinistön voittavan koko vaalin. Olen aiheesta lyönyt jo ensimmäisen vedonkin, joka on aika jännittävä, koska voittaja saa määrätä potin. Mutta ei hätää, minähän voitan, ja olen kohtuun ystävä. Haastattelussa kerroin, miksi uskon ihmeeseen. Logiikkani menee näin: Tarja Halosen on kampanjassaan keskityttävä vain välttämään virheitä, eikä se ole kovin hedelmällinen lähtökohta kun mennään studioihin. Siinä missä Niinistö on täynnä sanomisen intoa, Halosen viesti on pakostakin ontto, koska hänellä ei ole varaa ottaa riskejä. (En nimittänyt siis Halosta itseään ontoksi, eihän sellaista saa sanoa kenestäkään!)
Presidenttiristeilyä edelsi lauantaina Kokoomuksen puoluekokous, joka vahvisti Saulin ehdokkuuden. Se oli lyhyt ja jämäkästi johdettu, ja tunnelmaltaan poikkeuksellinen. Kai kyse on lähinnä siitä, että Sauli säästi meidät ns.paskapuheilta – yhtään muodollista ja pakotetun oloista kannatuspuhetta ei kuultu.
REACH pitää meidät tällä viikolla todella kiireisenä. Äänestämme siitä torstaina. Tänään sähköpostin ovat tukkineet WWF:n masinoima viestikampanja, joka on malliesimerkki siitä, miten ei kannata lobata. Onko se kovin vakuuttavaa, kun saamme kuusisataa samanlaista viestiä sanasta sanaan muutaman tunnin sisällä.
Toivon, että äänestätte sellaisen tiukan Reach-asetuksen puolesta, joka vaatii kemikaaliteollisuutta testaamaan kemikaalien turvallisuuden ennen niiden käyttöönottoa. Viimeisin kompromissiesitys (ns.Sacconi-Nassauer-esitys) vesittää Reachin tarkoituksen eikä suojele ihmistä tai ympäristöä vaarallisilta kemikaaleilta.”
Kun kysyin ihmisiltä, millä tavoin esitys vesittyy, eipä sitä oikein osattu perustella. Asiavirheitäkin tuli vastaan. En ihmettele, että tämä harmitti Sacconiakin, mietinnön raportööriä, joka moitti vihreitä väärien tietojen levittämisestä. Satakunnan kansa haastatteli minua aiheesta maanantai-iltana, enkä malttanut olla harmittelematta tätä itsekin.
Myöhemmin osallistuin päivällisille, jossa oli paljon suomalaisia paikallislehtien toimittajia. Keskustelu jatkui, kun kollegat sadattelivat saamaansa spämmikampanjaa ja vakuuttivat etteivät varmasti aio äänestää sen mukaan.
Illallisilla aloitin totaalisen viinipaastoni, joka kestää joulukuun kuudenteen. Tunnustin, että kyse on linnanjuhlista: turhamaisuuden syntini estää juoppouden synnin. Olen siinä iässä, että naamasta näkyy jokainen lasi, ja välillä on hyvä pitää paussia. Toinen paussini osuu aina paastonaikaan laskiaisesta pääsiäiseen. Kollegani Takkula, vastapäätä istuvan toimittajan mukaan Lapin Ridge, valmistautuu linnaan hänkin; hänen hyvä ystävänsä Lomanin Teuvo pistää Hannun vaimon koreaksi ja Hannu puolestaan lupasi hieman ponnistella mahtuakseen frakkiinsa.
