Lue mitä on potaska eli kaliumkarbonaatti
Istun työhuoneessani ja seuraan REACH-keskustelua toimistoni televisiosta Miikan kanssa. Italialaista sosialistikollegaamme Guido Sacconia on nyt viime päivät syytetty kompromissista, joka kuulemma vesittää kemikaaliasetuksen eikä edistä turvallisuutta. Sacconi sanoi puheensa alussa tutkineensa omaatuntoaan ja pohtineensa, oliko hän tehnyt oikein kompromissin laatiessaan. Ja kyllä, omantunnon äärellä voin sanoa, että olemme onnistuneet löytämään tasapainon terveyden ja ympäristön sekä toisaalta kilpailukyvyn välillä.
Mutta onpas vaikeaa saada sanomaansa läpi. Olen nyt lukenut ja katsonut muutaman REACH-uutisen, ja tuskallista touhua on joutua edustamaan äärilaitaa journalistisen jännitteiden saamiseksi. En ole mikään teollisuuden äänitorvi, mutta vastapainon vuoksi minut heitetään sinne ja haastatteluihin leikataan vain ne tietyt kommentit. Joudun siis muovailuvahaksi, valitettavasti.
Ovathan jutut tietenkin mielenkiintoisempia, jos minut ja Satu Hassi asetetaan ääripäihin. Mutta kumpikin meistä kai tahtoo parempaa ja turvallisempaa Eurooppaa, ainakin minä tahdon. Haluan kemikaaliasetuksen ja kannatan sitä täysin. Me tarvitsemme tietoa lukuisista kemikaaleista, joille altistumme. Samalla ajattelen, että lainsäädäntömme täytyy edustaa kestävää kehitystä, jossa ympäristön lisäksi otetaan huomioon myös sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus.
Kompromissilla voimme varmistaa, että jotakin todella saadaan aikaan, eikä esitys raukea. Kuten mietinnön laatija ja kompromissin isä Guido Sacconi sanoi, kompromissin kaataminen tukee vain niiden tavoitteita, jotka eivät halua kemikaaliasetusta lainkaan. Kompromississa on paljon hyvää, sillä saadaan REACH-prosessi hyvään alkuun ja kemikaaliturvallisuus paranee. Siksihän Sacconi vetoaa sen hyväksymisen puolesta, eikä hän yhdessä viikossa ole muuttunut ympäristöihmisestä teollisuusmieheksi. En myöskään minä.
STT uutisoi, että olemme ilmiriidassa Hassin kanssa. Sellaiseen en kyllä pysty missään oloissa, mutta totta on, että olen moittinut Hassin puheita kemikaaliasetuksen yhteydessä. Hän on useaan otteeseen kuvannut parlamenttia väärin, enkä ymmärrä mihin sellaista tarvitaan. Hän arvostelee europarlamenttia lobbareiden temmellyskenttänä, jolla rahan valta ratkaisee. Siinä missä teollisuudella on rahaa kestitä ja tehdä vaikutuksen, ympäristöjärjestöt joutuvat tyytymään pieniin resursseihinsa.
Hän ei puhu tästä talosta. Miten niin ympäristöjärjestöt olisivat heikommalla? Ne näkyvät ja kuuluvat, ja vaikuttavat voimakkaasti lopputulokseen sekä komissiossa että parlamentissa. Monilla niistä on myös runsaasti varoja, joiden avulla joku meppi jopa saa lisätyövoimaa toimistoonsa. Hienoimmat esitteet olemme saaneet juuri niiltä, samoin kuin makeisia ja lahjoja. Niiden vaikutusvallasta olenkin usein kiitollinen. Mutta aina en.
Mutta ehkäpä Satu Hassilla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka paljon ympäristöjärjestöt lobbaavat. Sillä Hassihan on voitettu sielu, miksi ne häntä tavoittelisivat?
Helsingin Sanomien Petteri Tuohinen soitti minulle juuri äsken ja kysyi kommenttiani. Hassi oli kuulemma väittänyt minun ”puhuvan potaskaa”, ja syy on vain siinä että olen ”äänestänyt ihmisille vahingollisen kompromissin puolesta”.
Mitä vastaat, kysyi Tuohinen. Hohhoijaa, mitähän tuohon vastaisi. Tämä on surullista, en jaksaisi. Mitään en ole tietenkään vielä äänestänyt, se on vasta ylihuomenna. Mutta Satu on linjansa valinnut. Jos valitsee populismin, kulkekoon sen tien puolestani loppuun saakka.
