Iloista marraskuuta Strasbourgista
Tällä täysistuntoviikolla ei tarvitse pohtia hetkeäkään, että mistähän kirjoittaisin. Viikon ykkösaihe, kemikaaliasetus REACH, on näkynyt voimakkaasti mediassakin. On kerrottu, että mepit ovat ilmiriidassa ja syyttelevät toisiaan. Kansalaiset ovat lähettäneet meille spämmiä, yhtä ja samaa sähköpostiviestiä, jossa toivotaan kompromissiesityksen kaatamista. Kysyttäessä tarkemmin kukaan ei tunnu tietävän, mistä kyse, paitsi sen että olemme suuressa vaarassa.
En tiedä, miten ilmiriidellään, mutta totta on, että olemme esittäneet Satu Hassin kanssa vastakkaisia näkemyksiä siitä, millainen kemikaaliasetuksen tulisi olla. Keskiviikkoaamuna luin Hesarista, että Hassi sanoi minun puhuvan "potaskaa". (Tuo keskiajallakin käytetty kemian tuote potaska eli kaliumkarbonaatti eli sooda oli tärkeä aine, jota käytettiin paitsi saippuan ja lasin valmistukseen, myös rotanmyrkyksi.) Kumpikin olemme varmasti ympäristön asialla, näkemys keinoista on vain erilainen. Minusta pitää keskittyä ensisijaisesti niihin vaarallisiin aineisiin, joille ihmiset altistuvat. Ja pienyrityksille koituvaa byrokratiaa tulee välttää.
Samalla Hassi on esittänyt, että tupakan sisällyttämistä koskevat muutosesitykseni olisivatkin vain teollisuuden juoni, savuverho, jolla siirrettiin huomio pois kemikaaleista muualle. Olen tästä syytöksestä järkyttynyt. Tupakan kemikaalit tappavat enemmän kuin liikenneonnettomuudet ja väkivalta yhteensä, ja pidän virheenä, etteivät sen kemikaalit ole toistaiseksi minkään kontrollin piirissä.
REACH, laki kemikaalien rekisteröinnistä ja arvioinnista lupamenettelyineen on epäilemättä nykyisen europarlamentin lainsäädäntökauden suurin haaste. Yhteisölainsäädännön vahvimpana välineenä asetus tarkoittaa, että se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tarkoitus olisi saada tuhannet kemikaalit, joita käytämme ja joille altistumme, systemaattisen rekisteröinnin, lupamenettelyn ja informaation piiriin. Samalla lainsäädäntö selkiytyisi, kun yhtenäinen lainsäädäntö korvaisi nykyiset nelisenkymmentä aihetta sivuavaa lakia.
Komissio antoi esityksensä REACHista jo kaksi vuotta sitten lokakuussa. Eurovaalit olivat seuraavassa kesäkuussa, joten REACHin käsittelyä siirrettiin vaalien yli, jotta se ei jäisi vaalikampanjoiden vuoksi huonolle valmistelulle. Vaalien jälkeen aloimme viime syksynä hommat, ja tähän on tultu tuhansien muutosesitysten jälkeen. Huomenna torstai-aamuna olisi tarkoitus äänestää täysistunnossa, jos aika suinkin riittää niin suuren määrän käsittelemiseen.
Suurimmat ryhmät pääsivät ehdotuksesta kompromissiin viime viikolla aineiden rekisteröinnin osalta. Samalla alkoi voimakas kiistely. Osa näkee kompromissin liian löysänä, osa taas niin tiukkana että eurooppalainen kilpailukyky vaarantuu ja työpaikkoja katoaa liikaa. Ympäristöjärjestö masinoi meille viestikampanjan, joka syyttää kompromissin vesittävän REACHin.
Tuen syntynyttä kompromissia, koska uhkana on sekin ettemme saa aikaiseksi mitään. Sen kaataminen tukee lähinnä niiden tavoitteita, jotka eivät halua kemikaaliasetusta lainkaan. Tulos on myös hyvin lähellä neuvoston puheenjohtajamaan Britannian esitystä, joten meillä olisi suurenmoinen mahdollisuus päästä sopuun jopa lyhyellä aikataululla. Myös Suomi on ilmaissut tukensa kompromissitulokselle.
Siksi olen ollut pahoillani kampanjoista, joissa on levitetty väärää tietoa saavutetusta sopimuksesta ja masinoitu kansalaisia. Ei mietinnön raportööri ja kompromissin laatija Sacconi muuttunut yhdessä viikossa ympäristöihmisestä teollisuusmieheksi. En myöskään minä itse. Koen tässä yhteydessä tapahtuneen leimaamisen epäreiluksi. On tuntunut raskaalta ja apealta.
Tämä kuvaa osaltaan sitä, kuinka kauhean vaikeaa politiikka on. Olisi tavattoman helppoa pelastautua sille linjalle, jota ympäristöjärjestöt kiittävät oikeaoppiseksi. Mutta jos sillä ei saada aikaan mitään tulosta, tai jos turvallisuus murenee toisesta päästä, sosiaaliselta puolelta, vaikeuksissa ollaan.
Oli siksi jotenkin koskettavaa kuunnella eilen italialaisen Sacconin puhetta täysistunnossa. Tuo vastuullisena tunnettu ympäristömies on tietenkin saanut valtavan moiteryöpyn tietyltä taholta. Puheessaan hän kertoi miettineensä tarkkaan, onko hän tekemässä oikein ja kysyneensä sitä omaltatunnoltaan. "Ja kyllä, omantunnon äärellä sanon: olemme löytäneet tasapainon ihmisten terveyden ja ympäristön ja kilpailukyvyn välillä."
Mutta ei tämä viikko ole ollut pelkkää kemikaaliasetusta. Listalla oli mm. ilmastomuutos, ja parlamentin delegaatiomme valmistautui joulukuussa pidettävään Montrealin ilmastokokoukseen. Samoin tein kirjalliset kysymykset neuvostolle ja komissiolle afrikkalaisten siirtolaisten kohtelusta Espanjan tomaattiviljelmillä. Helsingin Sanomien kuukausiliite kirjoitti aiheesta järkyttävän reportaasin, jonka merkeissä toimistomme otti yhteyttä jutun kirjoittajaan ja tutkijaan.
Tämän katsauksen olen tapani mukaan lähettänyt kaikille teille, jotka tavalla tai toisella olette olleet sähköisissä tekemisissä kanssani, joku ehkä annettuaan kolumnipalautetta, toinen moitittuaan/kehuttuaan äänestyskäyttäytymistäni. Jos et halua näitä katsauksia, lähetä viesti niin korjaamme tilanteen.
Lämmin kiitos jälleen kaikista saamistani viesteistä, ne ovat tuottaneet iloa. Tervetuloa jälleen lukemaan lisää www.korhola.com, josta voit lukea paljon lisää, mm. nettipäiväkirjaa ja tiedotteitani. Ja jotta perinteet eivät katkeaisi, liitteenä taas kolumni, tällä kertaa tuorein kolumni Nykypäivästä.
Lämpimin terveisin Eija-Riitta
