On ryhmäkokousviikko, jonka tärkein tavoite on pedata täysistuntoviikon performansseja varten. Se että politiikka on performansseja, on paras ottaa annettuna eli hyväksyä mukisematta. Vaikka täysistunnossa ei juuri kukaan kuuntelisikaan puhetta, se on historiantekoa. Kannanotto, joka jää kirjoihin ja kansiin ja josta voidaan tehdä tiedotteita. Alussa jaksoin ihmetellä poseerausta, nyt olen asian kanssa ihan zen.
Kävin siis ryhmässä kärkkymässä puheaikaa ja kuuntelemassa, mitä ensi viikolla on esillä. Lintuinfluenssa tulee kiireellisenä aiheena keskusteluun. Itse tilasin puheaikaa myös jätteen kuljetuksista ja fluoratuista kasvihuonekaasuista – maanantaina näkee mikä tärppäsi.
Huomasin The Parliament Magazinen henkilöjutun ilmestyneen. Annoin haastattelun kiireessä ennen Ankaran keikkaa, enkä muistanut pyytää sitä tarkistettavaksi. Vielä en ole uskaltanut lukea juttua – aloitin nimittäin ja huomasin heti alussa yhden virheen ja pistin lehden nolona kiinni. Olin sanonut sivujani ihastelleelle toimittajalle, että täällä on ollut pitkään noin 5000 kävijää viikossa (paitsi nyt kun Flash ei googleta, kävijämäärä tippui mutta asia korjataan html-rinnakkaissivuilla) – jutussa se oli muuttunut, että saan sivuilleni 5000 viestiä viikossa.
Iltapäivällä osallistuin Kioton jälkeisen kauden ilmastopolitiikkaa käsittelevään seminaariin. Istuin YK:n apulaispääsihteeri Klaus Töpferin vieressä; meitä oli viisi ihmistä ilmaisemassa kantojamme siitä, millainen post-Kioton pitäisi olla. Ihme kyllä, olin ainoa kriittisiä huomioita Kiotosta esittävä alustaja – yleisössä heitä tuntui olevan enemmän. Mutta mikäs on puhuessa Kioton sopimuksen puolesta, jos pääpaino on vain tämä että jotain pitäisi tehdä asialle – eikä puhuta sittenkään keinoista.
Töpfer piirusti koko sitsin ajan jotakin. Ensin eri suuntiin meneviä ja risteäviä janoja (hän käytti käyntikorttia viivottimena), sitten päälle ympyröitä. Lopulta hän väritti osan leikkauskohdista, kunnes se näytti kelvolliselta abstraktilta taiteelta.
Seminaari turhautti, kunnon debattia ei syntynyt. Itse puhuin liian nopeasti – koska olin ensimmäinen puhuja, otin kirjaimellisesti kehotuksen pysyä annetussa ajassa. Siinä vaiheessa kun Töpfer triplasi hänelle annetun ajan, manasin karvaasti lainkuuliaista luonnettani.
