Strasbourgin viikosta täytyy sanoa, että se on täydellisen mahdoton. Liikaa kaikkea: kokouksia, puheita, valvomista, illallisia ja lounaita. Ja lobbareita. Joka kerta läksytän pyytäjiä, ettei Strasin viikolla kannattaisi yrittää tulla tapaamaan. Jolla on aikaa tällä viikolla ottaa heitä vastaan, ei todennäköisesti ole kovin vaikuttava meppi. Aikaansaava ei täysistuntoviikolla ehdi ekstratapaamisiin.
Eilinen päivä oli tyypillinen Strasin päivä. Tässä lyhyesti:
6.30 herätys
8.00 auto hakee hotellilta
8.30- 9.30 Kokoomuksen pressiaamiainen
9.15-11.00 EPP/ENVI
11.00-12.00 EPP/ACP
12.00-12.45 Äänestys täysistunnossa
13.00- 14.30 Eikka Kososen lounas
15.00-17.00 Renewables-seminaari
17.00-18.15 puheluita, e-mailia, pari lobbaria häthätää
18.15-19.00 lenkillä
19.00-19.30 ryhmäkokouksesa
19.30-22.30 Energising waste-dinnerillä
23.00 auto vie hotellille
Tässä pitkästi: Aamu alkoi 8.30 Kokoomuksen pressiaamiaisella, jota puheenjohdin Piia-Noora Kaupin ollessa äitiyslomalla. Luin aamun aluksi Piitun ihanat vauvaterveiset – melkein sain vauvakuumeen. Piitu on kuulemma saanut enkelin, joka nukkuu 5-tuntisia yöunia. Tapaus on niin helppo, että voimme odottaa heitä tänne jo lokakuussa.
Toimittajat tenttasivat meitä viikon agendasta, ennen muuta Turkin jäsenyysneuvottelujen alkamisesta. Emme yritäkän salata sitä, että Kokoomusdelegaatio on hajalla tässä kysymyksessä. Minä ja Ville olemme skeptisemmällä kannalla neuvottelun aloittamisen ajankohdasta kuin Alex. Mutta se ei yhtään häiritse ilmapiiriä. En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten hyvät välit meillä on.
Kiirehdin tarkentamaan Turkkikantaani: Euroopalle olisi strategisesti tärkeää saada Turkista vakaa ja demokraattinen kumppani. Mutta se vie aikaa, ja vielä Turkki ei ole valmis astumaan neuvottelujen automaattijunaan. Ei Turkin ongelma mikään islam ole, pikemminkin sen neuroottinen nationalismi joka on virallisen aatteen asemassa. Se näkyy ihmisoikeusloukkauksina ja kurdien sortamisena.
Maija Lapola (TS), Petteri Tuohinen (HS) ja Jussi Seppälä (YLE) pressiaamiaisella. Shamppanjalasi pöydällä on poikkeustapaus: tänään kilauteltiin ryhmämme tiedottajan Taina Airisen avioitumisen kunniaksi.
Pressiaamiaiselta kiirehdin suoraan klo 9.15 alkaneeseen EP:n ympäristömeppien kokoukseen. Väittelimme fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevan direktiivin laillisesta pohjasta: valitaanko siksi harmonisoiva sisämarkkinaperusta vai minimitason määrittelevä ympäristöperusta, josta voi aina panna paremmaksi. Itse esitän kompromissia: sisämarkkinapohja on on hyvä silloin, jos siihen yhdistetään kunnianhimoiset ympäristövaatimukset. Yritykset saavat selkeät pelisäännöt ilman että missään jäsenmaassa tarvitsisi ottaa taka-askeleita. Kokous päättyi REACH-riitaan. Ruotsalaismeppi Anders Wijkman yrittää kasata rintamaa kaataakseen hollantilaisen raportöörimme kannan kemikaaliasetuksesta.
En ehtinyt työhuoneelle, kun samaan saliin alkoi tulla ACP-delegaation jäseniä ja tajusin että tämäkin koskee minua. Suunnittelimme seuraavia kokouksia Edinburghissa ja Wienissä. Sain vastuulleni mietinnön kehitysmaiden vesipolitiikasta.
Eikä vieläkään työhuoneelle, kokous kesti päivän täysistunnon äänestyssession alkamiseen saakka. Äänestysten jälkeen ehdin vilkaisemaan sähköposteja, joita oli lukematta 1347. Kunpa ehtisin pian raivata sen siistimmäksi. Yhdeltä alkoi Eikka Kososen isännöimä lounas, jonka aiheena oli Suomen tuleva puheenjohtajuuskausi. Lähes kaikki mepit olivat paikalla ja käytin tilaisuutta hyväkseni tarkistuttaakseni kollega Takkulalta, ovatko kynteni vähemmän pelottavat kuin viime viikolla. Vaihdoin varta vasten ranskalaiseen manikyyriin, koska Takkula oli aidosti hätkähtänyt mustia kynsiäni. Nyt kelpasi Hannullekin, ja selitys ei liittynytkään goottikauhuun vaan siihen, että Hannulle synkät kynnet muistuttavat liikaa vainajan käsiä.
Hannu Takkulan sertifioimat kynnet, jotka eivät enää herätä kauhua.Vain rypyt tekevät sen.
Lounaan jälkeen pääsin vihdoin töiden ääreen. Mutta iloa ei kestänyt kauan, koska olin luvannut mennä kolmeksi kuuntelemaan vihreän kollegan Claude Turmesin seminaaria uusiutuvien energiamuotojen mahdollisuuksista. Erityisen vaikutuksen minuun teki suomalainen Arto Timperi, joka esitteli etenkin ns. risutukin energiahyötykäytön mahdollisuuksia. VTT:n miehiä, joka seuraavaksi keskittyy fuusiovoimaan. Session jälkeen palasin työhuoneelle, ja halusi tai ei, kyllä tänne pari lobbaria livahti asioimaan. Ravistelin heidät nopeasti pois, jotta ehtisin lenkille ennen kello seitsemän ryhmäkokousta.
Juoksin Orangerien puistossa häthätää reilun puoli tuntia ja menin suihkun kautta ryhmään. Komission puheenjohtaja Barroso oli selittämässä komission päätöstä vetää takaisin 69 lainsäädäntöhanketta. Puoli kahdeksalta alkoi Energising Waste -illallinen, jossa esiteltiin jätteen energiahyötykäytön mahdollisuuksia ja nykytilannetta. Tämä on alue, jossa olisi vaihteeksi hyviä uutisia maailmalle. Kymmenessä vuodessa jätteenpolton päästöt ovat pienentyneet murto-osaan. Mutta kaikki eivät selvästikään tahdo uskoa sitä; on mukavempaa vastustaa tottumuksesta kuin päivittää faktoja.
Illallinen oli ohi puoli yhdentoista maissa ja kyllä jo haukotuttikin. Tein vähän sähköpostitöitä ja menin hotelliin. Nukahdin heti.