Tervehdys kriisisestä Strasbourgista
Kyllä, EU:ssa on kriisi. Ranskalaiset ja hollantilaiset nöyryyttivät euroeliittiä äänestämällä perustuslain nurin, ja nyt mietimme, mitä johtopäätöksiä kansanäänestyksistä pitäisi tehdä.
Jäsenmaiden piti hyväksyä perustuslakiesitys, jotta se astuisi voimaan marraskuussa 2006. Toistaiseksi yksitoista kahdestakymmenestäviidestä maasta on hyväksynyt sen, kymmenen näistä ratkaisi asian parlamentissaan. Espanja, Ranska ja Hollanti antoivat asian kansalaistensa äänestettäväksi, ja vain Espanjassa kansa hyväksyi ehdotuksen. Jäsenmailla oli vapaus itse päättää, suoritetaanko hyväksyntä kansanäänestyksellä vai parlamentin päätöksellä.
Eilen asiasta käytiin perussopimusvaliokunnassa kiihkeää keskustelua, ja nyt näyttää siltä, että poliittisen ryhmämme johtopäätökset ovat seuraavat:
– kansalaisia on kuunneltava, euroeliitin arroganssi vain pahentaisi tilannetta
– perustuslaki ei kuitenkaan ole kuollut, sitä on syytä puolustaa
– tilanne vaatii kuitenkin tuumaustauon, jota suspensioksi kutsutaan. Ratifiointiprosessia ehdotetaan keskeytettäväksi ja asiaan palattavaksi vuoden päästä.
– kehotetaan Eurooppa-neuvostoa sopimaan Agenda 2007-neuvotteluista
Tämä kaikki tarkoittaisi sitä, että kesällä 2006 alkavasta Suomen puheenjohtajuuskaudesta olisi tulossa erittäin haasteellinen ja poliittisesti raskas.
Ryhmämme pohti tilannetta tuoreeltaan jo viime viikolla, Ranskan tuloksen häkellyttämänä ja Hollannin tulosta odottaessa. Emme ole pitäneet perustuslakia täydellisenä esityksenä vaan kompromissina – mutta selvästi parempana sopimusluonnoksena kuitenkin kuin teknokraattista Nizzan sopimusta. Ja Nizzan varaan jäädään, jos perustuslaillinen sopimus ei saa kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää.
Monikan ei halunnut ajatella, että vika olisi perustuslaissa itsessään. Syytettiin huonosta taloustilanteesta nousevia pelkoja, "itseensä käpertymistä" ja "puolalaista putkimiestä". Kyseessä oli ranskalaiskeskustelun kuuluisin fiktiivinen hahmo, joka tulee ja vie gallien työpaikat.
Toinen taustatekijä, josta tuntui vallitsevan suuri yksimielisyys, liittyi laajentumiseen. Eurooppa on laajentunut liian nopeasti, ja nyt maksetaan liian vähäisen keskustelun poliittista hintaa. Siksi moni korosti, että laajentumiselle on määriteltävä rajat ja sovittava sen hinnasta.
Olen taipuvainen uskomaan tähän analyysiin. Ehkei ongelmamme nimi ole niinkään European Constitution vaan European Constipation, Euroopan ummetus: Eurooppa on syönyt liikaa kunnolla sulattamatta sitä. On vaikea ajatella, että sopimusviidakkoa selkiyttävän perustuslain teksti olisi itsessään niin vaarallista. Sekin, että toiset moittivat sitä liiallisesta markkinahenkisyydestä, toiset taas liiallisesta sosialistisuudesta, kertoo ettei se ole aivan pahasti vinksallaan. Ehkäpä kansanäänestys antoi ihmisille mahdollisuuden käyttää poliittista kuluttajansuojaansa. Koska viime vuosien muutokset ovat tapahtuneet valtavalla vauhdilla ja jatko näyttää yhtä kiihkeältä, äänestämällä "ei" haluttiin vetää jarrusta.
Vain aika näyttää, miten tästä toivutaan. Itse toivon, että mitä tehdäänkin, se tehtäisiin kansalaisten tuntoja herkemmin kuuntelemalla. Sitä voi kuitenkin nyt pitää aika varmana, ettei peruslaki astu voimaan marraskuussa 2006, niin kuin sen piti. Senkin voi sanoa, että pieni Suomi tulee paljon vartijaksi puheenjohtajakaudellaan.
Avustajakunnassani on tapahtunut joitakin muutoksia. Kokopäiväisen kotimaan avustajan toimenkuva lakkautetaan ainakin toistaiseksi, sillä etäältä työllistäminen ei ole ollut aivan helppoa. Samaan aikaan Miikka ja minä olemme Brysselin päässä lähes hukkuneet työn paljouteen, sillä vahdittavanamme on neljä valiokuntaa. Siksi olemme tosi iloisia, että olemme saamassa lisävahvistukseksi Laura Rissasen, joka toimii tällä hetkellä Jyrki Kataisen avustajana ja viimeistelee kesällä opintojaan. VTM Laura Rissanen aloittaa työnsä lokakuussa, ja Miikka Nieminen jatkaa entiseen malliin. Kotimaan avustajana lopettanutta Terhikkiä kiitämme lämpimästi kuluneesta ajasta.
Kehuin aina ennen joka käänteessä Joria, ja perinnettä on kyllä pakko jatkaa Miikan kanssa. Miikka on sopeutunut hienosti Jorin seuraajan vaativaan toimenkuvaan, ja mikä lähes tärkeintä, toimistossamme raikuu edelleen nauru. Lenkilläkin jaksamme juosta. Lauran on siis varmaan aika hyvä tulla ja hän on hartaasti odotettu osa tiimiämme. Ilman hyvää ilmapiiriä maailman murheita ei jaksaisikaan ratkoa.
Tämän katsauksen olen tapani mukaan lähettänyt kaikille teille, jotka tavalla tai toisella olette olleet sähköisissä tekemisissä kanssani, joku ehkä annettuaan kolumnipalautetta, toinen moitittuaan/kehuttuaan äänestyskäyttäytymistäni. Liitteenä on myös aika tuore kolumnini. Ja lisää löytyy kotisivuiltani www.korhola.com
Jos et halua näitä katsauksia, lähetä viesti niin korjaamme tilanteen. Lämmin kiitos kaikista saamistani viesteistä. Vaikken aina ehdi kaikkeen vastata, ne tuovat iloa ja intoa arkeen.
Eija-Riitta
Kehitänkö kestävästi?
Kestävästä kehityksestä on monta määritelmää, mutta mieltäni on jäänyt kiehtomaan se triviaalein: Toimi niin että voit jatkossakin toimia niin. Ajatus suuntautuu eteenpäin ottamaan huomioon tulevia polvia, mutta samalla kestävän kehittäjän on katsottava ympärilleen. Toiminko nyt niin, että se on kestävää globaalistikin? Kestävän kehityksen voi myös tiivistää kolmeen ohjeeseen: säästä raaka-aineita, säästä energiaa, älä saastuta.
Mutta miten sitä tehdään? Ainakin välillä olisi paikallaan purkaa tabuja. Komission energia-asioista vastaava virkamies harmitteli minulle ongelmaa, joka Euroopalla on energian ja jätteen suhteen. Jätteen energiahyötykäyttöön olisi loistavia teknisiä mahdollisuuksia. Energiaa säästyisi ja kasvihuonekaasujen määrääkin voitaisiin vähentää. Mutta kun ei saa.
Hän oli vienyt Greenpeacen vaikuttajia paikan päälle erästä laitosta katsomaan. Ympäristöväki myönsi, että siistiä jälkeä totta tosiaan tulee. Jätekasa pienenee ja energiaa saadaan tilalle. "Mutta ei tämän näin helppoa pidä olla", he sanoivat. "Jätteen syntyä pitää ehkäistä, eikä sitä tehtäisi, jos hommasta tulee näin rattoisaa."
On tuhmaa hyötyä syntisestä puuhasta.
Tähän samaan ongelmaan törmään eurooppalaisessa ympäristöpolitiikassa jatkuvasti. Meillä on liikaa järjestöjä, joiden mustavalkoinen maailmankuva estää ympäristönsuojelun ja järkevän vihreyden. "Kierrätys kiltti, neitsytmateriaalin käyttö tuhma, kompostointi kiltti, jätteenpoltto tuhma, maakaasu kiltti, ydinvoima tuhma." Tätä on yhä vaikeampi katsella ja sietää, kun todellisuus tulvii esimerkkejä, joissa kierrätys, kompostointi ja maakaasu voivat olla virheliikkeitä. Kaikki riippuu olosuhteista.
Samaanhan me törmäsimme Suomessa Vantaan Martinlaakson tapauksessa. Kaasutuslaitos olisi hyödyntänyt energiana kaatopaikan sijasta 300 000 tonnista biohajoavaa yhdyskuntajätettä. Sillä olisi korvattu noin 100 000 tonnia hiiltä vuodessa. Syntyneestä energiasta olisi tehty lämpöä ja sähköä. Samalla kasvihuonekaasuja olisi voitu reippaasti vähentää.
Homma kaatui hankkeen viivästymiseen ympäristöjärjestön valittaessa suunnitelmasta. Valitusta perusteltiin sillä, että jätteen syntyä tulee ehkäistä sen sijaan, että sitä kaasutetaan ja poltetaan. Tosiasia kuitenkin on, että yhdyskuntajätettä syntyy ja määrä jopa kasvaa.
Lähivuosina Suomeen tullaan rakentamaan jätettä polttoaineenaan käyttäviä voimalaitoksia, ja hyvä niin. Kaatopaikkasijoitukseen verrattuna jätteenpolton edut ovat selvät. Metaanipäästöt vähenevät. Jätteessä oleva energia saadaan muutettua helposti hyödynnettäväksi sähköksi ja lämmöksi. Jopa 60% jätteestä on orgaanista ainesta; näin ollen se ei lisää ilmakehän hiilidioksidikuormitusta. Saatavuutensa puolesta jäte voidaan luokitella kotimaiseksi polttoaineeksi. Modernit jätteenpolttolaitokset ovat ympäristön kannalta turvallisia ja niiden päästöt ovat tiukasti säänneltyjä jätteenpoltosta annetussa asetuksessa.
Energia- ja jätepopulismin aika alkaa olla ohi Euroopassa. Siitä on maksettu liian kovaa hintaa.Kasvihuoneilmiö on todellisuutta. Pula energiasta tulee olemaan todellisuutta. Kasvavat jätekasat ovat vääjäämätön fakta maailmassa, jossa vuosisadan loppuun mennessä lienee kymmenen miljardia ihmistä. Jätteillä ja energialla ei enää voi pelata oikeaoppisuuspeliä. Kaikki päästöjen vähentäminen on nyt tarpeen.
