Tänään meillä oli ensimmäinen varsinainen ryhmäkokous Ranskan kansanäänestyksen jälkeen. EPP-ryhmä on Britannian toryja lukuun ottamatta aika yksimielisesti tukenut perustuslakia. Ryhmämme ei pidä sitä täydellisenä esityksenä vaan kompromissina, mutta parempana sopimusluonnoksena kuitenkin kuin Nizzan teknokraattista sopimusta. Ja Nizzan varaan jäädään, jos perustuslaillinen sopimus ei saa kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää.
Vai jäädäänkö? Nyt jo spekuloidaan, olisiko jotakin keinoa. Toiset ehdottavat Nizza plussaa, johon liitettäisiin olennaisimmat elementit konventin tekeleestä, esimerkiksi vaikka kahtalaisen enemmistön ajatus – ja hyväksyttäisiin sopimus vailla ratifiointiprosessia. Vaikuttaa siltä ettei tällaiseen kuitenkaan ole halukkuutta.
Perustuslain innokkaimmat kannattajat muistuttivat, että ei Ranska voi kaataa kaikkea, ei millään maalla mitään veto-oikeutta ole. Sääntöjen mukaan 4/5 jäsenmaista täytyy olla ratifioinut sopimuksen lokakuun loppuun mennessä, ja saadun tuloksen pohjalta on sitten järjestettävä "uusi neuvottelu Ranskan kansalaisten kanssa". Hollannin tulosta meillä ei vielä ole, mutta kukaan ei olettanut Hollannin yllättävän positiivisesti tässä tilanteessa.
Kukaan ei halunnut myöntää, että vika olisi perustuslaissa itsessään. Syytettiin huonosta taloustilanteesta nousevia pelkoja, itseensä käpertymistä" ja "puolalaista putkimiestä". Kyseessä on ranskalaiskeskustelun kuuluisin fiktiivinen hahmo, joka tulee ja vie gallien työpaikat.
Toinen taustatekijä, josta tuntui vallitsevan suuri yksimielisyys, liittyi laajentumiseen. Eurooppa on laajentunut liian nopeasti, ja nyt maksetaan liian vähäisen keskustelun poliittista hintaa. Siksi moni korosti, että laajentumiselle on määriteltävä rajat ja sovittava sen hinnasta.
Tilannetta ei kuitenkaan haluttu nimittää kriisiksi. "Tämä ei ole kriisi, tämä on demokratiaa – eikä se voi olla sitä, jos meillä on mielessämme vain yksi mahdollinen lopputulos." Tilanteessa nähtiin myös paradoksi, jonka eräs muotoili näin: "Itse asiassa kaikki se arvostelu, jota osoitetaan EU:ta kohtaan, olisi poistettavissa perustuslailla. Sen avulla EU:sta saataisiin toimivampi ja läpinäkyvämpi. Muuten jäämme siihen teknokraattiseen sopimukseen, joka Nizzassa syntyi."
Joku muistutti, että on tässä itseensäkin mentävä ja etsittävä syitä.
Tulevaisuus jäi avoimeksi. Kansanäänestykset ovat kalliita järjestää, eräs puolalainen totesi ja kysyi, kannattaako nyt jatkaa sen järjestelyitä, jos prosessi kuitenkin kaatuu.
Lopuksi ryhmämme puheenjohtaja summasi tilanteen. "Nyt yhdeksän valtiota on hyväksynyt perustuslain. Yksi maa, Espanja, teki sen kansanäänestyksellä, jonka tulos oli 76,7 %, ja kahdeksan jäsenmaata hoiti ratifioinnin kansallisten parlamenttien kautta, kuten subsidiariteettiperiaatteeseen sopii. Järjestetäänkö kansanäänestys vai hyväksyykö parlamentti perustuslain, on jäsenmaiden itse päätettävissä. Nämä 9 maata edustavat 220 miljoonaa kansalaista, eikä sitä pidä unohtaa. Toistaiseksi perustuslaki on epäonnistunut kahdessa maassa, jos Hollannin tulos tänään lasketaan mukaan. Ja prosessin on jatkuttava, onhan esimerkiksi Tanskan ja Luxemburgin – joissa kansanäänestys myös järjestetään – kansalaisilla oltava oikeus sanoa kantansa. Vasemmisto Ranskassa halusi sosiaalisempaa Eurooppaa. Me taas haluamme, että subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti sosiaalipolitiikka kuuluu kansallisille hallituksille. On sanottava pääministereille viestimme, ettei Euroopan tule huolehtia kaikesta. Mutta on myös muistettava kuulla kansalaisia ja tulkita tilannetta. Kansalaiset eivät halua loputtomiin laajenevaa Eurooppaa."
Tänään siis äänestää Hollanti. Seuraavat kansanäänestykset on listattu tässä. Suomi ei taida uskaltaa, mitä henkilökohtaisesti pidän vieläkin valitettavana. Demokratiassa on usein niin, että minkä taakseen jättää, sen edestäään löytää. Ranskankin tulosta olen taipuvainen pitämään huonon poliittisen keskustelun hedelmänä. Laajentumista, jossa kansalaisten tahto on ohitettu, protestoidaan nyt.
Luxemburg 10.7.05
Malta heinäkuu 05
Puola 25.9.05
Tanska 27.9.05
Portugal joulukuu 05
Irlanti joulukuu 05
Iso-Britannia tiettävästi maaliskuu 05
