Nettipäiväkirjaa on taas laiminlyöty pahemman kerran, ja yksi syy siihen on ollut hurja vauhti. Tein myös yksityispuolen viikonloppumatkan New Yorkiin, jossa ehdin katsastaa mm. Metropolitan-oopperassa Toscan, käydä piknikillä Keskuspuistossa ja vilkaisemassa Picassot Guggenheimin museossa. Metropolitanissa minua luultiin Karita Mattilaksi, mitä en ensin tajunnut. Ihmettelin vain, miksi minua tuijotetaan ylitsevuotavan ystävällisesti, pysäytellään ja asuani kehutaan tyylikkääksi. Syy selvisi pian, en se ollutkaan minä. Ensimmäisellä tauolla eräs oopperan ystävä tuli sitten suoraan kysymään, olenko se kuuluisa suomalainen oopperalaulaja. Oli ikävä tuottaa pettymys.
Mutta hauskaa oli hetken olla Mattilana ja nauttia oopperadiivan ihailua. Tosin, mahtaisiko Mattila viettää vapaa-aikaansa oopperassa?
Matkaseurani oli kivaa. Kokoomuksen seuraava kulttuuriministeri Raakel Lignell Nicke-puolisonsa kanssa ja tietysti armas Atte. Sain viime syksynä ylipuhuttua Raakelin, vanhan ystäväni jo 20 vuoden ajalta, Sipoon kunnallispolitiikkaan, ja hän ei suinkaan ole niitä, jotka tyytyisivät vain seuraamaan asioita sivusta. Tulee olemaan kiinnostavaa seurata Raakelin uranousua, ja voin vakuuttaa, että tässä tapauksessa kukaan ei voisi kyseenalaistaa naisen kompetenssia, kun hän joskus kulttuuriministeriksi päätyy.
