Kunpa en saisi malariaa. Rokotukset hankin mutta malarialääkettä en ottanut vanhasta muistista. Olen vieronut niitä, koska ennen sain malarialääkkeistä sekavan olon, ja lopulta päätin lopettaa niiden syönnin Afrikan matkoilla. Lääkkeet ovat sittemmin kehittyneet niin paljon, ettei pahoinvointia ilmeisesti tarvitsisi pelätä. Jotenkin vain ajattelin, että suurkaupungissahan sitä taas ollaan ja istutaan ilmastoiduissa kokoussaleissa. Mutta Bamako on pieni paikka, ollaan melkein puskassa, ja laaja Niger-joki virtaa hotellin vieressä. Hyttysiä siis riittää.
Lisäjännityksen toi se että illallistimme hotellin puutarhassa. Ilmeisesti hirveä melu piti ne kuitenkin vähissä, sillä musiikkiryhmä, joka esiintyi illallisella, riisti koko shown. Äänentoisto oli niin kovalla, että sattui, ja yöllä korvia tinnitti. Yritin tunkea valkoisia kangaslautasliinoja korviini mutta siitä tulee liikaa jäniksen näköiseksi, sen lisäksi että homma näyttää tylyltä muusikoille. Manailin, ettei korvatulppia sillä kertaa löytynyt maijapoppas-laukustani, josta sentään yleensä löytyy kaikki hyödylliseksi havaittu ja lennoilla sallittu kama: taskulamppu, ruuvimeisselit, ompelutarvikkeet, kosteuspyyhkeitä, kynsiviila, pinsetit, korkinavaaja, villasukat, hammasharja ja tahna. Lopulta otin kosteuspyyhkeitä, revin niistä sopivat suikaleet ja rullasin korviin.
Mali on kaunis, vihreänoloinen maa, ainakin ensinäkemältä. Äärimmäinen köyhyys näkyy kuitenkin heti, ja luulen että tämä on köyhimpiä maita jossa koskaan olen ollut. Nyt on kaikkein kuumin aika vuodesta. Illalla koneen laskeutuessa lämpötila oli 35 astetta. Päivällä se nousee kuulemma yli 40 asteeseen. Ei ihme, että iltaisin väkeä oli mustanaan kaduilla, vain löhöilemässä ja juttelemassa. Mitä suomalainenkaan moisessa helteessä tekisi.
