Ensimmäinen päivä uuden paavin johdolla alkoi Bamakossa, Malin tasavallassa Länsi-Afrikassa. Katselin CNN:n uutisista Benedictus XVI:n ensimessua ennen kuin menin aamiaiselle. Näkemyksiltään kardinaali Joseph Ratzinger oli minun makuuni hieman tiukka valinta mutta eihän paavi ole pelkkiä mielipiteitä. Ne jotka hänet tuntevat, kehuvat häntä ihmisenä nöyräksi, lämpimäksi ja erittäin älykkääksi. Kantaansa pappien avioitumiseen ja ehkäisyvälineisiin hän kyllä mielestäni saisi tarkistaa. Messutessaan hän näytti joka tapauksessa hyvältä paavilta, silmissä hyvä katse.
Aamiaissalissa ei voinut välttyä ajatukselta, että ollaanpa sitä taas Afrikassa. Neljä tarjoilijaa halusi tietää mitä haluan, mutta kukaan ei välittänyt vastauksestani, kahvia ei tullut. Ei myöskään pyytämääni haarukkaa ja veitseä, ja lopulta söin munakokkelin ja pekonit lusikalla.
Hotellilta menimme kokouspaikalle bussilla. Myöhästyimme hieman, sillä matkalla bussi ajoi kolarin henkilöauton kanssa. Pian paikalle tuli poliisi ja yritti selvitellä keskenään huitovien kuskien riitaa. Henkilöauton ajaja puhkesi itkuun. Jouduimme jättämään tilanteen sikseen sillä kokous ei voinut odottaa. Täällä ei afrikkalainen aikakäsitys täysin päde, sillä kyseessä on eurooppalaisten puoliksi järjestämä kokous.
AKT-maiden ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen ohjelmassa oli kaksi mietintöä: konfliktien jälkeinen jälleenrakennus AKT-maissa sekä Euroopan kehitysrahaston budjetointi. Puhuimme myös tsunamin vaikutuksesta maiden myöntämään kehitysapuun.
Kokoustauolla kävin akkreditoimassa itseni läsnäolijaksi ja hain rintaani kokousbadgen. Virkailija kysyi nimeni ja etsi valtavasta korista, joka oli täynnä osallistujien nimikortteja, Korholaa. Ei helpolla tietysti löytynytkään, koska jokainen kortti piti tarkistaa erikseen – ne eivät olleet aakkosellisessa vaan kaoottisessa järjestyksessä. Hän luopui toivosta ja tarjosi minulle madame A. Gorban korttia, mistä kieltäydyin. Lopulta Korhola löytyi. Mutta miksi tämä vaiva, ihmettelin, koska juuri vaivan säästämiseksi näimme aakkosten opettelun vaivan, ja nyt emme sitä hyödynnä.
Afrikka taas, huokaisin mutta sitten tunsin piston. Miksi pistän Afrikan tiliin nämä mutta en ilmiselviä hurmaavuuksia. Ilmeisen musikaalisuuden esimerkiksi. Tai ruumiissaan viihtyvät, ihanat sensuellit naiset. Sen kuulee jo äänestä, että sovussa ollaan ja vieläpä nautitaan. Ja mikä on malilaisten viihtyessä. Olen pitkään ajatellut, että upeimmat naiset löytyvät Brasiliasta, mutta Mali haastaa vahvasti. Kaikissa on puolensa, on vain todettava. Brasilialaisilla muuten takapuolensa. Malissa taas on varsinaisia luonnonilmiöitä: uskomattoman kauniita, pitkiä, hoikkia ja pitkäkaulaisia nuoria naisia näkee paljon.
