Arvoisa puhemies,
äänestin perustuslain hyväksymisen puolesta mutta samalla haluan pahoitella sen niukkuutta kristillisen perintömme mainitsemisessa. Asiasta käytävään keskusteluun on liittynyt valitettava väärinkäsitys tuon maininnan luonteesta. Kyse ei ole uskontunnustuksesta vaan eettisen infrastruktuurimme pohjan tunnustamisesta.
Jumala ei tarvitse perustuslain artiklojen suojaa, siitä ei ole kyse. Mutta ihminen tarvitsee. Heikompiosaisen puolustamista ei voi perustella aristotelisesti, pelkin rationaalisin argumentein. Siksi olisi ollut tarpeen tunnustaa kristinuskon rooli eurooppalaisen ihmiskäsityksen taustalla. Nykyisin tuntemamme humanismi on paljolti velassa yksilön arvoa korostaneelle kristilliselle ihmiskuvalle.
Tarvitsemme vahvan pohjan suurille unelmillemme oikeudenmukaisesta Euroopasta. Toivottavasti osaamme ja ymmärrämme vaalia sitä.
