Eurovaaleissa Kallis joutui kirjekampanjan uhriksi ja sinä olit sanonut, että vastaava kampanja tehtiin jo eduskuntavaalien aikana. Kirjoittaja oli KD-ehdokas Pekka Reinikaisen pitkäaikainen yteistyökumppani ja Reinikaisen kirjojen kustantaja Leo Meller. Millainen oli tämä kirje?
Kristillisdemokraatti
Leo Mellerin kirjeen voit lukea tästä. Kyseessä on eurovaalikampanjan kirje, eduskuntavaalien aikana lähetetyn kirjeen olen kerran nähnyt mutta en ole saanut haltuuni.
Haluaisin kuitenkin korostaa, että ongelma oli mielestäni KD:ssa, ei yksittäisissä kirjeitä kirjoittavissa saarnaajissa. Puolustan Mellerin oikeutta kirjoittaa millaista soopaa tahansa kunhan pysytään laillisuuden rajoissa.
Moni luuli minun halunneen julkisesti ojentaa saarnaaja Leo Melleriä, joka sekaantui massapostituksillaan sekä eduskunta- että eurovaaleihin.
Tulkinta on väärä. Kritiikkini kohde ei suinkaan ollut yksittäinen politiikkaan sekaantuva saarnaaja, vaan puolue, joka salli ehdokkaittensa käyttävän hyväksi tällaisia ilmiöitä. Se ei välittänyt laittaa kuriin ehdokasta, jonka kampanjassa käytettiin systemaattisesti Jumalaa vaaliaseena.
Kun Kristillisdemokraatit eivät kesällä 2003 eduskuntavaalien jälkeen halunneet ilmiöön puuttua vaan puolue jopa pyrki kieltämään julkisuudessa sen olemassaolon, pidin ainoana mahdollisuutena lähteä. Tulin siihen tulokseen, että mitä todennäköisimmin eduskuntavaalien tapahtumat toistuvat eurovaaleissa, enkä halunnut itse kokea samaa uudelleen. Olin valitettavan oikeassa. Ja pelkään, ettei ilman julkista kohua asiaan nytkään puututtaisi.
Uskonnonvapautta puolustan viimeiseen saakka, myös Mellerin kohdalla. Vapaassa maassa saarnaajallakin on oikeus ottaa julkisesti kantaa politiikkaan, ja olisin viimeisenä estämässä tällaisen. Olisi mahdotonta ja eettisesti kyseenalaistakin puuttua uskonnonvapauteen ja uskonnolliseen ilmaisuvapauteen, vaikka se joskus ottaisikin vastenmielisiä muotoja, kuten nyt mielestäni on käynyt.
Toisaalta tuomitseminen on tarpeetontakin: Meller on itse asettanut itsensä arvostelun tuolle puolen vedotessaan Jumalan ilmoitukseen. Oletan, että hän tällöin kantaa myös sen suuren hengellisen ja eettisen vastuun, joka tilanteesta seuraa: hän on tiennyt kertoa tuhansille, että juuri hänen kustantamonsa kirjailija oli ainoa Pyhän Hengen valtuuttama ehdokas koko suuressa ehdokasjoukossa. Se on paljon tiedetty.
