Olin tänään kirkossa. Paikallaan istuessa monen viikon kiertueen väsymys alkoi painaa silmiä väkisin kiinni, mutta koskaan en ole käynyt siellä turhaan. Aina tapahtuu jotakin.
Nyt kosketti virsi, joka puhui vallasta. Ja sen jälkeen soitti avustajani Jori Brysselistä ja jatkoi ajatusta. Sitten makasin sohvalla ja tajusin, mitä vaalipäivänä on tehtävä, jos haluaa pelastaa sielunsa.
On luovuttava vallasta.
Jos sen saa takaisin, se on uudelleen lahja ja tehtävä, johon ihmiselle annetaan viisaus ja voima. Ja se on suuri kunnia tietenkin. Mutta mieletön se, joka vaalipäivänä luulee jotakin omistavansa. Tai kuvittelee, että maailma on hänelle velkaa.
Minulla on arvokas kokemus ja suuria saavutuksia menneellä kaudella, mutta ei se tee minusta itseoikeutettua jatkajaa – ei henkisestikään.
Oli suuri vapaus tajuta tämä. Kevyt olo jatkaa. Sillä sen jälkeen kaikki on lahjaa. Eikä sisäisesti vapaa ihminen menetä koskaan mitään.
