Kalkkiviivoilla

11.6.2004

Joku jo ehti kaipailla nettipäiväkirjaani. Minäkin, mutta vauhti on vain ollut hirmuinen pari viimeistä viikkoa. Lepotaukoja ei oikeastaan ole ollut.

Otsikko tulee Matti Viialaiselta, joka toivotteli aamulla tekstiviestissä tsemppiä kalkkiviivoille ja neuvoi kaatamaan gallupit kumoon. On hauskaa, että ay-liikkeen vasemmistolainen sanoo näin, mutta ihan loogista. SAK:lle lienee ihan sama kuka Suomen näkökulmaa puolustaa, kunhan se tulee tehtyä hyvin – panoksena työpaikkojen luisuminen muualle. Yritin siis koko pitkän päivän aamuvarhaisesta iltayhdeksään.

Äsken olin assalla jakamassa viimeiset esitteet, ja nyt on aika rauhoittua. En voi tietää pääsenkö läpi mutta ainakin saan todella paljon aivan fantastisia ääniä – niin kivoja ovat ihmiset olleet. Ville Itälä sanoi jakavansa esitteitään yleensä siihen saakka kun vaalihuoneet sulkeutuvat mutta tuskin kykenen enää siihen. On aika antaa huomisen olla pyhä.

Tällä kertaa lehdistö ei totisesti auttanut. Meppien työstä ja saavutuksista on puhuttu äärimmäisen vähän, ja itse laskin aika paljon sen varaan, että olen ahkerien kärkipäässä millä mittarilla tahansa mitattuna. Osa ostaa meppipaikkansa rahalla, toiset julkisuudella. Minulla oli naurettavan pieni budjetti.

Mutta nyt on hyvä mieli sillä viiden vuoden työ on nyt tehty kunnialliseen loppuun saakka. Mitään jossiteltavaa ei ole jäänyt. On ollut suuri kunnia edustaa Suomea ja olen tehnyt sen koko sydämen innolla. Ja yhä edelleen osaan itkeä ja nauraa. Yhä edelleen oikeudenmukaisuuden nälkä on tallella.

Katselin äskettäin tv-ohjelmaa, joka oli kuvattu viiden vuoden takaa vaalien aikaan. Lapset olivat 8, 11 ja 15. Luojan kiitos, miten rakkaina ja läheisinä olemme pysyneet. Se on kaikista tärkeintä. Pitää lopettaa, sillä kuopus, joka eilen pääsi Oulunkylän Pop-Jazziin, kiljuu ruokaa.

Tämä oli muuten ihme juttu. Eräänä aamuna heräsin siihen, että kuulin unessa äänen, joka sanoi että poikani on aika mennä Oulunkylän Pop-Jazziin. En ollut ajatellut koko asiaa mutta unessa tajusin, että sehän on loistava idea. Poika (13 v.) opiskelee Länsi-Helsingin musiikkiopistossa mutta on ehkä astetta popimpi persoona. Ja siihen heräsin. Soitin Oulunkylään ja kuulin että oli aivan viimeinen hetki jättää paperit sisään. Ja eilen tuli tulos.

Siispä, joka tapauksessa pidetään juhlat!

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *