Puheenjohtaja Paavo Lipposen moite tv1:n puheenjohtajatentissä (10.06.) siitä, että osoittaisin suvaitsemattomuutta kannattaessani kristillisen perinnön mainitsemista EU:n perustuslaissa, perustuu yleiseen väärinkäsitykseen maininnan luonteesta. Kyse ei ole uskontunnustuksesta vaan kulttuurihistoriallisen faktan toteamisesta. Sen tarkoitus ei ole rajata ketään eikä mitään ulos, sanoo Euroopan parlamentin jäsen fil.lis. Eija-Riitta Korhola.
Lipponen hämmästeli filosofin koulutuksen saaneen Korholan kommentteja, joissa tämä on todennut juutalais-kristillisen perinnön mainitsemisen olevan perusteltua humanismin ja Antiikin perinnön rinnalla. Korholan mielestä on kohtuullista tunnustaa kristinuskon rooli eurooppalaisen arvomaailman taustalla, jos se auttaa ylläpitämään tärkeitä arvoja jatkossakin. Heikompiosaisen puolustamista ei voi perustella pelkin rationaalisin argumentein. Koululaitoksen ja sairaanhoitojärjestelmän synty ja hädänalaisten auttaminen on ollut voimakkaasti kristillisyyden inspiroimaa. Nykyisin tuntemamme humanismi on paljolti velassa taustalla vaikuttaneelle yksilön arvoa korostaneelle kristilliselle ihmiskuvalle.
Oman identiteetin juurien tunteminen antaa hyvän lähtökohdan aitoon suvaitsevaisuuteen ja toisten kunnioittamiseen. Perintö tunnistamalla päästään parhaaseen kulttuuriseen dialogiin, ei siitä vaikenemalla. Kuulun jäsenenä europarlamentin Kristinusko ja Islam työryhmään, ja olen huomannut, ettei maininnan vastustaminen nouse islamin suunnalta vaan omaehtoisesta itsesensuurista.
Samanlaisesta ajattelusta nousee se ylireagointi, jonka vuoksi luovutaan omasta arvokkaasta perinteestä suvivirsineen ja jouluevankeliumeineen, jotta toisin uskovia ei loukattaisi. Olisi syytä muistaa Kekkosen vanha viisaus: arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin, Korhola toteaa.
