KIRJALLINEN KYSYMYS P-0110/04
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE-DE)
komissiolle
Aihe: Eräiden EU-päätösten laillisuus Kioton sopimuksen kaatuessa
EU:n päästökauppadirektiivin 2003/87/EY1 johdanto-osan kappaleet (4, 22 ja 26) osoittavat, että direktiivi on tehty Kioton sopimusta varten, ja sopimuksen oletetaan toteutuvan. Kansallisia rajoja päästöille ei aseteta, mutta 9artiklassa viitataan liitteen III jakosuunnitelmia koskeviin määräyksiin: liitteen ensimmäisessä kohdassa mainitaan maakohtaiseksi enimmäismääräksi päätös 2002/358/EY2 ja Kioton sopimus. Liitteen 5kohdassa viitataan myös perustamissopimuksen kilpailua ja tukia koskevaan 87 ja 88artiklaan. On siis selvä, että ilman Kioton sopimusta ainakin 10 uutta jäsenvaltiota on vailla kansallista rajoitusta.
Neuvoston taakanjakopäätöksessä 2002/358/EY ei todeta, että yhteisö rajoittaa jäsenvaltioiden päästöjä liitteen mukaisesti, vaan että "Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot täyttävät [Kioton] pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa yhteisesti…" (2artiklan ensimmäinen kohta) ja että "liitteessä II esitetään päästöjen määrälliset rajoitus- ja vähennysvelvoitteet, joista Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat sopineet sallittujen päästömäärien määrittämiseksi… velvoitekauden ajaksi vuodesta 2008 vuoteen 2012." (2artiklan toinen kohta). Kioton sopimuksen kaatuessa edellä mainituta kaksi kohtaa menettävät merkityksensä. Voimaan jää ilmaisu: "…jäsenvaltioiden on toteuttava tarvittavat toimenpiteet noudattaakseen liitteessä II asetettuja päästömääriä siten kuin ne määritellään tämän päätöksen 3 artiklan mukaisesti." (2artiklan kolmas kohta).
Kolmas artikla koskee absoluuttisten päästömäärien (hiilidioksiditonneina) määräämistä EU:n 15jäsenvaltiolle noudattaen eräitä Kioton pöytäkirjan kohtia. 3artikla nojaa sekin siis vahvasti Kiotoon.
Edelleen taakanjakopäätöksen liite III viittaa kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien velvoitteiden täytäntöönpanoon ja Kioton pöytäkirjan mukaiseen vähentämisvelvoitteeseen. Voiko sen tulkita taakanjakosopimusta rajoittavaksi, jos edellä mainittua kansainvälistä sopimusta ei synnykään?
Onko ilman Kioton sopimusta neuvoston taakanjakopäätöskään sitova? Voiko komissio tehdä laillista päätöstä hiilidioksiditonneiksi muutetuksi taakanjaoksi, jos Kioton pöytäkirja ei astu voimaan? Voiko päästökauppadirektiiviä toteuttaa ilman taakanjakopäätöstä?
Ja jos taakanjakosopimus ja päästökauppadirektiivi kuitenkin toteutetaan nykymuodossaan, onko tilanne perustamissopimusten mukainen jos päästökauppaa käymässä on 10 EU:n jäsenvaltiota, joilla ei ole sitovaa päästöjen rajoitustavoitetta?
P-0110/04FI
Margot Wallströmin
komission puolesta antama vastaus
(7. huhtikuuta 2004)
Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot tukevat voimakkaasti Kioton pöytäkirjaa ja ovat sitoutuneet sen tavoitteisiin. Euroopan unionin kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa, jonka Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot hyväksyivät 22. heinäkuuta 2002 päätöksellä 1600/2002/EY1, todetaan, että yhteisö on sitoutunut vähentämään vuosien 20082012 aikana kasvihuonekaasujen päästöjä kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna ja että pitkällä aikavälillä kasvihuonekaasujen päästöjen kokonaismäärää on vähennettävä noin 70prosentilla vuoteen 1990 verrattuna (direktiivin 2003/87/EY johdanto-osan 2 kappale)2.
Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (UNFCCC) hyväksyttiin New Yorkissa 9. toukokuuta 1992. Yli 180 maata on sen ratifioinut. Kioton pöytäkirjalla, joka hyväksyttiin 11. joulukuuta 1997, täydennetään puitesopimusta ja asetetaan vähennystavoitteet 39 teollistuneelle maalle (ns. liitteen I maat). Sen voimaantulo on sidoksissa siihen, että sen ratifioi ainakin 55 maata, joiden yhteenlaskettu osuus maailman CO2-päästöistä vuonna 1990 oli vähintään 55 prosenttia. Vaikka ensimmäinen tavoite on jo saavutettu yli 120 maan ratifioitua Kioton pöytäkirjan, toinen tavoite on vielä saavuttamatta. Tässä suhteessa vaakaa heilauttaisi vain se, että Venäjä, joka on vastuussa 17,4 prosentista maailman CO2-päästöistä, ratifioisi pöytäkirjan, tai että Yhdysvallat, joka on vastuussa 36,1 prosentista kyseisistä päästöistä, tekisi niin, sillä muut maat yhdessä vastaavat vain 2,1 prosentista näistä päästöistä.
UNFCCC:n mukaisesti Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toteuttamaan toimintalinjoja, joilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä niiden vakiinnuttamiseksi sellaiselle tasolle, ettei ihmisten toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmässä (2 artikla).
Euroopan yhteisö on hyväksynyt Kioton pöytäkirjan päätöksellä 2002/358/EY. Kioton pöytäkirjasta tulee voimaan tultuaan osa yhteisön oikeutta. Kyseinen päätös sisältää myös yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle vuosiksi 20082012. Lisäksi siinä edellytetään, että yhteisö ja sen jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti kahdeksan prosentin vähennystavoitetta. Näin yhteisö on ottanut käyttöön jäsenvaltioita sitovat oikeudelliset välineet, joilla se pyrkii toteuttamaan ilmastonmuutokseen liittyvät sitoumuksensa kustannustehokkaasti. Yksi näistä välineistä on päästöoikeuksien kaupan järjestelmää koskeva direktiivi 2003/87. Taakanjakosopimus ja unionin päästökauppajärjestelmä eivät kumpikaan ole sidoksissa pöytäkirjan voimaantuloon.
Yhteisö voi tarkistaa päätöstä 2002/358/EY tai direktiiviä 2003/87 kuten mitä tahansa muutakin lainsäädäntöään omilla sisäisillä menettelyillään, ja näillä muutoksilla olisi vaikutuksia yhteisön oikeuteen.
Kymmenen maata, joiden on määrä liittyä Euroopan unioniin toukokuussa 2004, ovat kaikki ratifioineet Kioton pöytäkirjan, ja kahdeksalle liitteessä I mainitulle maalle (teollistuneet maat) on kullekin asetettu tavoite tältä pohjalta. Maasta riippuen vähennystavoite vaihtelee kuuden ja kahdeksan prosentin välillä. Maltalle ja Kyprokselle, joita ei ole mainittu liitteessä I, ei ole asetettu tavoitteita. Direktiivin 2003/87/EY liitteessä III on kuitenkin annettu tarkat, objektiiviset perusteet päästöoikeuksien myöntämiseksi näille maille päästöoikeuksien kaupan järjestelmässä, joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2005 (näihin maihin sovelletaan perusteita 211). Kaikki 25jäsenvaltiota osallistuvat siis päästöoikeuksien markkinoihin, joista on säädetty direktiivillä 2003/87/EY. Lisäksi on huomattava, että Euroopan yhteisölle asetettua kahdeksan prosentin vähennystavoitetta sovelletaan vain 15 nykyiseen jäsenvaltioon. Tämä tilanne ei muutu laajentumisen jälkeen. Kymmenen tulevaa jäsenvaltiota eivät tule mukaan yhteisön muodostamaan kokonaisuuteen Kioton pöytäkirjan tarkoittamassa mielessä, vaan niihin sovelletaan edelleen tavoitteita, jotka näille maille asetettiin, kun ne ratifioivat pöytäkirjan.
