Arvoisa puhemies,
Näyttää realistisesti siltä, että Kioton pöytäkirja ei tule voimaan, tällaisen johtopäätöksen joudun tekemään oltuani asiassa aktiivinen useita vuosia ja seurattuani esimerkiksi joulukuista Milanon COP-kokousta. Silti kansainvälisen oikeuden mukaan Kioton pöytäkirja sitoo allekirjoittajia useita vuosia. Tänä aikana sitä ei voida muuttaa, jolloin Kioto-prosessi jää aivan liian staattiseksi.
Ilmastomuutos on kuitenkin todellinen uhka, ja siksi sen vastustamistoimet tulisi pitää vahvana ja dynaamisena. Yksi keino on analysoida EU:n edelliset politiikat, jotka ovat useimmilla aloilla jo onnistuneesti irrottaneet taloudellisen kasvun päästöjen kasvusta. Tähän on päästy, kun toimet on hajautettu monimuotoisiin ja tehokkaisiin politiikkoihin, jotka luovat dynamiikkaa ja jopa ympäristön ja yhteiskunnan kannalta myönteisiä sivuvaikutuksia. Näitä pitäisi nyt vahvistaa ja soveltaa muillekin sektoreille. Ennen muuta tätä tulisi nyt soveltaa maailmanlaajuisesti. Bonnin kokous on tähän ensimmäinen askel.
Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmille tulisi antaa riittävä toimivalta ja hajauttaa ilmastomuutoksen vastustaminen energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja puhtaan teknologian edistämistoimiin. Tämä loisi myös muutokselle tarpeellisen dynamiikan.
Tällainen lähestymistapa avaisi myös Yhdysvalloille ja Venäjälle uuden mahdollisuuden tulla mukaan ja osallistua kasvihuonekaasujen vähentämiseen. YK:n puitteissa tulisikin luoda selkeät maailmanlaajuiset rakenteet hiilitaloudelle ja hinta CO2:lle samalla kun edistetään voimakkaasti markkinaperusteisia kannustimia päästöjen vähentämiseen. Samoin Kiinan ja Intian päästöjen huima kasvuvauhti on taitettava YK:n puitteissa.
Arvoisa puhemies,
Kioton tavoitteissa pysyminen on välttämätöntä, mutta Kioto-prosessin haitalliset vastavaikutukset olisi kiireesti kyettävä myöntämään ja torjumaan. Muutoin sopimus kääntyy kestävän kehityksen tavoitteita vastaan. Edelläkävijänä EU on osoittanut suurta rohkeutta, mutta on oltava rohkeutta myöntää myös virheet, jos niitä on tehty. Kioton kohdalla näyttää siltä, että suurin virhe liittyy ns. hiilivuotoon, joka uhkaa toteutua, kun tuotanto siirtyy maihin, joita Kioto-tavoitteet eivät koske. "Saastuttaja maksaa" -periaate on näin muuttumassa "Saastuttajalle maksetaan" -käytännöksi
Myös uusiutuvien energialähteiden osalta on vaara, että humallumme iskulauseista emmekä ole tarpeeksi realistisia. Jo nyt tutkimuspanos uusiutuvien edistämiseen on suhteettoman suuri, ja parlamentti on jälleen valmis kasvattamaan uusiutuvien vähimmäisosuutta. Edelleen suurin osa uusiutuvista tulee suurista vesivoimalaitoksista, eikä niitä olla valmiita enempää lisäämään. Muut uusiutuvan energian muodot ovat edelleen hyvin marginaalisia, ja jo sovitut tavoitteet siksi todella, todella kunnianhimoisia. Narua ei voi työntää: tutkimuspanos ei enempää auta, mutta globaali kysyntä auttaisi. Siksi Bonnin kokouksen paras anti olisi se, että edistämme uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja kysyntää kaikkialla maailmassa ja siten samalla luomme maailmanlaajuisia markkinoita eurooppalaiselle uusiutuvien energioiden tekniikoille. Se edistää kestävällä tavalla uusiutuvan energian käyttöä myös Euroopassa.
