Arvoisa puhemies,
Komissio esitti toukokuussa ja kesäkuussa 2003 kaksi tiedonantoa, jotka ovat sisällöltään tiivisti yhteydessä toisiinsa ja joissa käsitellään Euroopan unionin politiikkaa suhteessa kolmansien maiden talousjärjestelmiin ja talouskehitykseen. Tiedonannoissa käsitellään pääasiassa kehitysmaiden tilannetta ja valotetaan yrityssektoria, erityisesti pk-yrityksiä, sekä valtionyhtiöiden uudistamista erityisesti yleishyödyllisten laitosten alalla.
Unionin tähänastisen politiikan analyysin ohella tiedonantojen on tarkoitus olla perustana komission strategialle yrityssektorin tukemiseen kehitysmaissa ja valmistella komission kantaa valtionyhtiöiden uudistamiseen kehitysmaissa.
Yhdyn esittelijän näkemykseen siitä, että pääpainon on oltava köyhyyden torjumisessa ja peruspalvelujen saatavuuden turvaamisessa ja että painopiste on pk-yritysten tukemisessa.
Viime vuosikymmenten taloudelliseen kehitykseen on pyritty vastaamaan rakennesopeutusohjelmilla, jotka ovat sisältäneet markkinoiden avaamisen ja eri asteisia järjestelyjä aina yksityistämiseen asti. Tällainen menettely ei kuitenkaan aina ole parantanut tilannetta, vaan se on ollut merkittävänä osasyynä köyhyyden leviämiseen kehitysmaissa.
Komissio toteaa aivan oikein, että valtionyhtiöiden uudistamiselle on olemassa erilaisia vaihtoehtoja kuten julkisten yritysten uudistaminen muuttamatta omistusrakenteita tai osittainen yksityistäminen. Ratkaisevan tärkeää ottaa olosuhteet huomioon valittaessa uudistusvaihtoehtoa. Komissio näyttää vastustavan yksipuolista tarkastelutapaa, jonka mukaan valtionyhtiöt on periaatteessa yksityistettävä. Yksityistämisessä on erityisesti kiinnitettävä huomiota kilpailulainsäädäntöön ja sen soveltamiseen.
Eri uudistusvaihtoehtoja on verrattava keskenään, ja tässä yhteydessä kansalaisyhteiskunnan, erityisesti käyttäjien ja kuluttajien järjestöjen, osuuskuntien ja ammattiyhdistysten osallistuminen päätöksentekoon ja toimien valvontaan on välttämätöntä. Joka tapauksessa on pidettävä mielessä EU:n kehitysyhteistyön yleistavoite eli köyhyyden torjuminen.
Samoin komission tiedonannossa, joka koskee yrityssektorin kehittämisen tukemista tulevaisuudessa kolmansissa maissa, on hyvät lähtökohdat. On kiitettävää, että komissio laatii kattavan strategian yrityssektorille. Sen strategian perustavoite on oltava yksenkertaisesti se, että investointi kannattaa, kehitysmaissakin, sitä pitää voida odottaa. Lähtökohtana ei voi olla pohjattoman kaivon periaate.
Konkreettinen tuki pk-yrityksille ja osuuskunnille palveluja, ammattitaitoa ja yrityksen modernisointia koskevan neuvonnan avulla sekä mikroyritysten tukeminen erityisesti rahoituksen varmistamalla ovat tärkeitä. Olennaista on kuitenkin muistaa, että kehitysmaiden yritykset ja osuuskunnat tarvitsevat myös ostavia asiakkaita, ja että ostokykyisimmät markkinat ovat meillä EU:ssa. Siksi reilun kaupan ja kestävän kaupan kanavat on saatava toimimaan niin, että eurooppalaiset kuluttajat voivat omilla ostopäätöksillään olla tukemassa kehitysmaiden yrityksiä ja tuottajia.
