Arvoisa puhemies
kertomus AKT-EU-yhteiskokouksen toiminnasta pitää sisällään tärkeitä näkökulmia. On ilo todeta, että yhteistyö yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen ja Yhdistyneiden kansakuntien välillä on laadultaan ja tasoltaan parempaa kuin koskaan aikaisemmin. Erityisen arvokkaana pidän sitä, että tehostettu yhteistyö YK:n kanssa näkyy juuri lapsisotilaskysymyksessä. Tämä on alue, jossa taistelua ei saa lopettaa ennen kuin se on kokonaan voitettu. Yksikin lapsisotilas on suuri vääryys ihmiskuntaa ja sen tulevaisuutta kohtaan.
Maailmassa arvioidaan olevan noin 300.000 alle 18-vuotiasta lapsisotilasta noin 40 konfliktissa eri puolilla maailmaa. Lasten käyttö sotilaina rikkoo heidän ihmisoikeuksiaan, riistää heiltä lapsuuden sekä mahdollisuuden koulutukseen ja siten paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Sotilaana toimiminen aiheuttaa lapselle aina vakavia psyykkisiä ja usein myös fyysisiä vaurioita.
Lapsisotilaiden käyttö on lisääntynyt mm. aseteknologian kehittymisen myötä, kun lapset voidaan pistää käyttämään yhä kevyempiä ja pienempiä aseita. Syy lapsisotilaiden käytön lisääntymiseen johtuu myös nykyaikaisen sodan luonteesta: suurin osa nykyisistä aseellisista konflikteista on sisällissotia. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin vain 10 prosenttia sodan uhreista oli siviilejä, tällä hetkellä siviilikärsijöitä on 90 prosenttia. Sisällissotia käydään eri etnisten ryhmien välillä, käytännössä siviiliasutuksen keskellä. Lapset joutuvat näin sekä maalitauluiksi että helposti värvättäväksi lisäjoukoksi. Lapset tottelevat kuuliaisemmin käskyjä kuin aikuiset. Lapset ovat joutuneet todistamaan julmuuksia ja tekemään niitä pakon edessä itse.
Monet sissiliikkeet ja yksityisarmeijat jopa suosivat lapsisotilaita täysikasvuisten taistelijoiden sijaan. Lisäksi lapset ovat valmiita niin vaarallisiin toimiin, että aikuiset kieltäytyisivät niistä. Eräs esimerkki on Iran, jossa lapsia on käytetty lähetteinä miinakentillä.
Kansainvälinen Pelastakaa Lapset oli kuultavana, kun YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui tammikuun puolivälissä 2003 keskustelemaan lasten asemasta aseellisissa konflikteissa. Keskustelua edelsi YK:n pääsihteerin antama kolmas raportti lapsista ja aseellisista konflikteista. Ensimmäistä kertaa virallisessa raportissa luetellaan nimeltä lapsisotilaita käyttäviä tahoja. Tämä on merkittävä edistysaskel, sillä se mahdollistaa näiden lasten oikeuksia törkeästi loukkaavien tahojen kansainvälisen painostamisen.
Arvoisa puhemies,
tämä erinomainen mietintö kaipaa kuitenkin vielä pientä stilisointia. Roomassa pidetty kyselytunti oli luonteeltaan varmasti kiitettävän eloisa, kuten kohdat 6 ja 26 todistavat, mutta kun se on mainittu peräti kahteen kertaan, syntyy vaikutelma että kyseessä on aivan tavaton poikkeus ja että elottomuus ja vähäverisyys on toimintamme perusluonne.
