Arvoisa puhemies,
Pinnanalainen meriympäristö tunnetaan toistaiseksi vielä hyvin huonosti. Siksi toimivaa suojeluakaan on vaikea saadaan järjestettyä. Joidenkin seurattujen ja tunnettujen lajienkin, eli siis lähinnä taloudellisesti tärkeiden lajien, kannat ovat monin paikoin uhkaavasti pienentyneet. Miten voidaan siis suojella lajeja, joista ei vielä edes tiedetä mitään. Suojeluhan on kuitenkin EU:n meristrategian lähtökohta. Tämän vuoksi olenkin ehdottanut, että myöntäisimme riittävät määrärahat, jotka mahdollistaisivat merenalaisen lajiston inventoinnin ja selvityksen.
Itämeren suojelukomissio HELCOM on antanut yli 200 suositusta Itämeren tilan kohentamiseksi. Nämä suositukset eivät ole jäsenmaita sitovia, mutta komissio voisi tutkia ne ja esittää niiden pohjalta EU:n jäsenmaita velvoittavia säännöksiä. Samoin EU:n panosta kaivataan pohjoisen meriluonnon suojeluun. Tehokkaimmin tämä toteutuisi, jos EU liittyisi Arktisen neuvoston jäseneksi Pohjoismaiden, USA:n, Kanadan ja Venäjän lisäksi. Se vahvistaisi Euro-Atlanttista yhteisymmärrystä ympäristösaralla.
Arvoisa puhemies,
Euroopan unionissa on ympäristöjä kuten Itämeren ja Välimeren monet alueet, joiden luonto ei välttämättä enää toipuisi entiselleen suuresta öljyonnettomuudesta. Tämän vuoksi on lisättävä neuvotteluja muun muassa Venäjän kanssa yhteisten tiukempien standardien kehittämiseksi kuljetusaluksille. On välttämätöntä, että viime talven jääolojen kaltaisissa vaikeissa olosuhteissa kulkevat öljytankkerit ovat riskiin nähden kelvollisia.
Komission olisi Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus UNCLOS:in puitteissa tehtävä muutosesitys, joka mahdollistaisi EU:n aluevesien kautta tai läheisyydessä liikennöivien kolmansien maiden kuljetusaluksiin puuttumisen, jos arvioidaan että niistä voi koitua vakavaa uhkaa. Öljyvahinkojen lisäksi olisi saasteena otettava huomioon esimerkiksi maaperän luonnonvarojen kartoittamisessa käytettävien laitteiden synnyttämä haitallinen melu.
Lisäksi haluaisin kiinnittää komission – miksei neuvostonkin – huomion jäsenmaiden puutteelliseen öljyntorjuntakapasiteettiin. Selvitin itse hiljattain tilannetta lähettämällä kyselyitä Itämeren maiden asiasta vastaaville viranomaisille. Vastaukset olivat karua luettavaa: paras tilanne oli Suomessa ja Ruotsissa, joiden kalusto riittäisi käytännössä puhdistamaan suuren matkustajalaivan polttoainetankin rikkoutumisesta peräisin olevan öljyn. Suuronnettomuudessa näiden maiden kalusto olisi riittämätön yhdessäkin. Esimerkiksi Suomenlahdella kuljetetaan jo nyt noin 40 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa, ja määrän oletetaan kaksinkertaistuvan kymmenen vuoden kuluessa. Komission tulisi käynnistää EU:n vesialueiden öljyntorjuntavalmiuksien inventoiminen ja riittävän minimikapasiteetin määrittäminen, alueellisten olosuhteiden ja kuljetusmäärien mukaisesti.
