Onko arvioitu, miten paljon niin sanottua kuumaa ilmaa kullakin kymmenestä (ja myöhemmin 12:sta) uudesta jäsenmaasta on EU:n päästökauppajärjestelmän ensimmäisellä kaudella (2005-2007) tai sitä seuraavalla kaudella tai seuraavilla kausilla? Kuinka suuren määrän kuumaa ilmaa Saksan liittotasavalta voi vuorostaan myydä ottaen huomioon, että Saksa yhdistyi Kioton pöytäkirjan viitevuoden jälkeen?
Onko EU laatinut suunnitelmia, milloin ja miten kuuma ilma tulisi tuoda markkinoille, jos otetaan huomioon päästöoikeuksien hinta ja todellinen päästöjen vähentäminen EU:ssa? Missä yhteydessä suunnitelmat on julkaistu, mikäli sellaisia on olemassa?
KOMISSION VASTAUS:
Margot Wallströmin
komission puolesta antama vastaus
(14. tammikuuta 2003)
Kioton pöytäkirjan tavoitteita sovelletaan kaudella 20082012. Oikeudellisesti sitovia tavoitteita ei ole olemassa ennen kyseistä kautta.
Komission ehdotuksessa tarkoitettu yhteisössä sovellettava kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmä on yritysperusteinen päästöoikeuksien kauppajärjestelmä. Päästöoikeuksien myöntämisessä yrityksille, joita direktiivi koskee, on noudatettava ennalta määriteltyjä perusteita ja erityisesti valtiontukea koskevia EY:n perustamissopimuksen määräyksiä.
Jos "kuumalla ilmalla" tarkoitetaan sitä, että päästöoikeuksia myönnetään yritysten odotettavissa olevia todellisia tarpeita enemmän, komissio uskoo, että "kuumasta ilmasta" ei käydä kauppaa kaudella 20052007 eikä sitä seuraavilla kausilla. Tämä johtuu siitä, että ehdotuksen mukaan hallitukset eivät voisi myöntää yrityksille niiden todennäköistä tarvetta enemmän päästöoikeuksia.
Näissä olosuhteissa ei ole todennäköistä, että toimijat kävisivät kauppaa niin sanotusta "kuumasta ilmasta" missään jäsenvaltiossa, olipa sitten kyseessä uusi jäsenvaltio tai ei.
Neuvoston vastaus: 3. maaliskuuta 2003
Neuvoston tiedossa ei ole arvoisan parlamentin jäsenen tiedustelemia arvioita, eikä varsinkaan arvioita projektimääristä, joista todennäköisesti tehdään aloite. EU ei ole tehnyt sopimuksia liittymisneuvotteluja käyvien maiden kanssa yhteistoteutushankkeiden edistämiseksi. Neuvostolla ei myöskään ole tietoa malleista yhteistoteutushankkeiden vaikutuksesta päästöoikeuksien hintaan ja se pyytää ottamaan huomioon, että ehdotuksessa EU:n päästökaupan järjestelmäksi ei sen nykymuodossa ole säännöksiä asian sisällyttämiseksi. Komissiolta odotetaan kuitenkin vuoden 2003 aikana ehdotusta Kioton pöytäkirjaan perustuvien projektipohjaisten hankkeiden (puhtaan kehityksen mekanismi ja yhteistoteutus) ja EU:n päästökaupan järjestelmän kytkemisestä toisiinsa. Tässä asiassa voisikin olla parempi osoittaa esitetyt kysymykset komissiolle.
