Arvoisa puhemies,
haluan kiittää raportin laatijaa perusteellisesta työstä, ja erityisesti haluan kiittää ryhmämme varjoraportoijaa tasapainoisesta näkemyksestä. Kyseessä on tärkeä direktiivi, jota olemme odottaneet, sillä kierrätys täytyy saada tehokkaasti käyttöön juuri siellä missä se aidosti hyödyttää ympäristöä, ja jätteen määrä täytyy saada voimakkaasti vähenemään. Kierrätystä kierrätyksen itsensä vuoksi emme tarvitse; sen täytyy merkitä aitoa säästöä.
Halusin kiinnittä huomion kolmeen seikkaan:
Lainsäädäntöluonteensa mukaisesti direktiivin tulisi yhä edelleen mahdollistaa jäsenvaltioiden liikkumavara sen täytäntöönpanossa. Kriteerinä tulee olla ympäristön aito säästyminen. Väestön tiheys ja etäisyydet ratkaisevat, onko kierrätys viisasta.
Yleiset hyötykäyttö (recovery)- ja kierrätystavoitteet (%) (recycling) olisi pidettävä samansuuntaisina – eli komission ehdotuksen suuntaisina. Tällä estettäisiin kierrätettävissä olevan materiaalin käyttö pelkästään energiahyötykäyttöön.
Yhdyn Corbeyn näkemykseen siitä, ettei materiaalikohtaisia kierrätystavoitteita tulisi esittää. Paitsi että se on hankala toteuttaa, se saattaisi merkitä jonkin sektorin suosimista ja vääristää näin kilpailua.
Tein muutosesityksiä sekä valiokuntaan että täysistuntoon. Ne ovat pieniä yksityiskohtia, mutta sellaisia tässä direktiivissä tunnutaan tarvittavankin, jotta se ei muodostu hankalaksi. Yksi, aika proosallinen, esimerkki on WC-paperirullan hylsy. Ehkä monikaan meistä ei olisi innokas tulkitsemaan sitä pakkausjätteeksi, joka sitten olisi kierrätettävä vaikkapa naapurin vessapaperirullan keskelle.
Arvoisa puhemies, direktiivi vaikuttaa toivon mukaan kahteen suuntaan. Sillä on tärkeä merkitys sekä käytäntöjen järkiperäistäjänä, mutta toivottavasti myös jätteen syntymisen ennaltaehkäisijänä. Jätteiden määrä tulisi erottaa talouden kasvusta, kuten myös kollega Myller aivan aiheellisesti totesi.
