Arvoisa puhemies
kollega Nisticon erinomaisesti tehdyn raportin yhteydessä käsiteltävä kiista verenluovutuksen maksuttomuudesta on moniulotteinen eettinen ja käytännöllinen kysymys, ja paljon vakavampi kuin käydystä keskustelusta voisi päätellä.
Tein muutosesityksen verenluovutuksen maksuttomuudesta yhdessä kollega Grosseteten kanssa, ja valiokunta hyväksyi sen. Vetoan kollegoihin että tämä kanta säilyy myös nyt. Useat potilas- ja viranomaistahot ovat vedonneet parlamenttiin, ettemme sallisi verenluovutuksen kaupallistumista. Ensinnäkin kyseessä on turvallisuusriski. Maksujärjestelyjen salliminen muuttaa luovuttaja-ainesta ja kasvattaa kokonaisriskiä: vertailututkimukset osoittavat että maksettujen luovuttajien kohdalla heidän terveydentilansa on heikompi. Täällä on korostettu testien tärkeyttä, ja hyvä niin. Mutta esimerkiksi HIVin kohdalla sairaudessa on tietty ns. ikkunavaihe, jolloin virus ei vielä testissä tule esille.
Kyseessä on myös eettinen riski. Haluan tähdentää, että meillä on vastuu myös siitä miten muu maailma kopioi käytäntöjämme. Jos me sallimme sen, että ihmiskehon osasta, verestä käydään kauppaa, on otettava huomioon että kehitysmaat seuraavat Euroopan esimerkkiä. Tämä tulee johtamaan riistoon, mutta myös kasvaviin riskeihin. Nyt jo tunnemme tapauksen Kiinasta, jossa syntyi täydellinen veren laatua koskeva katastrofi kun verenluovuttajille maksettiin sikäläisittäin valtavia summia. Itävallassa 200 shillinkiä luovuttajalle on symbolinen, mutta itä-Euroopassa merkittävä ansio. Haluammeko todella tätä muille ja itsellemme?
Kolmanneksi, kyseessä on riski syyllistyä epäjohdonmukaisuuteen. Useat EU-maat ovat allekirjoittaneet bioetiikkasopimuksen (Convention of the human rights and biomedicine), joka yksiselitteisesti kieltää ihmiskehon ja sen osien, veri mukaanlukien, taloudellisen hyödyntämisen.
En kiistä plasman tarvetta ja sen pula on realiteetti. On kuitenkin älyllisesti epärehellistä plasmapulan perusteella avata koko tämä alue markkinavoimille. Muutosesitys 17 takaa kuitenkin riittävästi mahdollisuuden korvata plasman luovuttamisesta aiheutuvat kulut, menetetyn työajan sekä matkakulut. Samalla haluan pyytää tukea kollegoilta suulliselle muutosesitykselle jonka tulen tekemään muutosesitykseen 43. Se sallisi poikkeusmahdollisuuksiin turvautumisen tapauksissa, joissa plasmapula todella on ylittämätön ongelma.
