Arvoisa puhemies,
kollegani Ria Oomen-Ruijten on toiminut kiitettävästi esittelijänä LCP-direktiivin käsittelyn kaikissa kolmessa vaiheessa. Käsissämme onkin nyt uudistettu direktiivi, jonka voi odottaa vaikuttavan merkittävästi suurten polttolaitosten päästöjen vähentämiseksi, samalla kun se kuitenkin ottaa huomioon käytännön elämän realiteetit. Olen kiitollinen, että sain olla mukana tekemässä kompromissitarkistuksia ja että ensin esittelijä ja sitten parlamentti hyväksyivät ne. Nämä tarkistukset ovat vielä sovittelun jälkeenkin näkyvillä tässä direktiivissä ja muun muassa mahdollistavat kestävän kehityksen kannalta olennaisen yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon. Aluksi oli vaara, että direktiivi olisi tehnyt CHP:stä taloudellisesti kannattamatonta. Se olisi selkeästi merkinnyt askeleita taaksepäin.
Oomen-Ruijtenin mietintö, samoin kuin kollega Myllerin mietintö, ovat esimerkkejä siitä, kuinka yhteispäätösmenettelyssä voidaan päästä menestyksellisesti lopputulokseen myös erittäin vaikeissa ja vaativissa aiheissa. Nämä kaksi direktiiviä ovat ilman muuta sellaisia.
Kansalliset päästörajat ja suurten energialaitosten päästöt ovat asioita, joissa jäsenvaltiot ovat perinteisesti valvoneet etuaan ja pyrkineet estämään sellaisten tavoitteiden asettamisen, jotka voisivat vaarantaa jäsenvaltioiden oman ja EU:n yhteisen kilpailukyvyn. Komissio on joutunut tämän ottamaan huomioon jo esitystä laatiessaan. Myös parlamentti on ihanteellisuudessaan joutunut ottamaan poliittiset realiteetit huomioon. Tästä huolimatta tulosta voi pitää kunnianhimoisena. Se on tärkeä välittömästi Euroopan ilmanlaadun kannalta. Lisäksi se osoittaa tärkeän asian tulevasta: EU on valmis myös käytännön politiikassa työskentelemään Kioton sopimuksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Komissiolta odotetaan vielä tämän syksyn aikana useita merkittäviä esityksiä ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun liittyen. Nyt päätettävänä olevat kaksi mietintöä lupaavat hyvää. EU-instituutiot kykenevät tasapainoiseen työskentelyyn, josta on odotettavissa haasteellisia lopputuloksia. Ilmastonmuutoksen tosiasioiden edessä meillä ei ole varaa vähempään.
