Äänestimme äsken uusiutuvien energialähteiden määritelmästä, jonka yhteydessä täsmennettiin myös biomassan käsitettä. Todettiin, että biomassalla tarkoitetaan maataloudesta ja metsätaloudesta ja niihin liittyvästä teollisuudesta peräisin olevien tuotteiden biohajoavaa osaa.
Vaikka parlametti valitettavasti ei toistanutkaan viime kerralla hyväksymäämme määritelmää, jonka mukaan turve lasketaan uusiutuviin siltä osin kuin se vuosittain uusiutuu, haluan todeta, että nyt hyväksyttyyn versioon turve sisältyy implisiittisesti.
Jokainen puutarhuri nimittäin tietää, että turve on biohajoava tuote. Se hajoaa täydellisesti – totta kai koska se on biologisesti syntynytkin. Bakteeri- ja mikrobitoiminta hajottaa sen, jos se nostetaan hapettomasta tilastaan. Se hajoaa myös suon pinnalla: tähän perustuukin turpeenkasvun teoria. Sellainen suo kasvaa, jossa turvetta syntyy enemmän kuin sitä hajoaa.
Kun faktat ovat nämä eivätkä ne muuksi muutu, toivon että parlamentti, komissio ja neuvosto tekevät implisiittisestä eksplisiittisen ja mainitsevat turpeen selkeästi jatkossa. Tätä toivon ympäristönsuojelun nimissä. Omassa muutosesityksessäni, jonka parlamentti hyväksyi marraskuussa, asetettiin rajat turpeen käytölle. Pääomaan ei kajottaisi, vain korot hyödynnettäisiin. Ympäristöjärjestöt, jotka perustivat kantansa vanhentuneeseen tietoon soiden hiilikiertoa koskien, vastustivat paradoksaalisesti soiden riistokäyttöä estävää muotoiluani ja tässä on tulos. Ahneudella on ikävä loppu, todennäköisesti myös ympäristöahneudella. Toivon, että keskustelu jatkuu.
